Pieni mainos ja tietty kuulumisia.

Ensinnäkin mainostetaanpas Aidan Marsumaailma blogissa olevaa Joulukalenteria, jonka kolmannessa luukussa arvotaan toinen marsuaiheinen kaulakoru. Osallistumisaikaa arvontaan on 14.12 klo 9.00 saakka. Aidan blogiin ja arvontaan pääset tästä, käythän osallistumassa.

Sitten ihan asiaan eli eläinten kuviin ja kuulumisiin. Kuvat on otettu jo aikaisemmin, mutta kuulumisten osalta kerron ihan viimeisimmät jutut.

Gizmo heinäkuussa 2012

Gizmo, tuo rakas, rakas hurmurini kovasti yrittää hurista Lystille ja alistaa toisen valtaansa. Jännityksellä odotan, miten poikien valtataistelu tulee päättymään ja toivon todella, että heistä lopulta tulisi ystäviä tai ainakin oppisivat sietämään toisiaan.

Gizmo on luonteeltaan ehkäpä hieman enemmän päälle päsmäri kuin arvasinkaan ja ellei sen huristelut ala rauhoittumaan, niin eihän sen häkkikaverina kukaan jaksa pitemmän päälle (ei jaksanut Tahvokaan, joka suivaantui niin kovasti, että lopputuloksena oli toisiaan vihaavat urokset ja Gizmolla toinen yläetuhammas poikki, emme halua tuon tilanteen uusiutuvan!). Joten pidetään yhä peukut pystyssä.

Lysti joulukuussa 2012

Lysti on vielä hieman arka minua kohtaa ja piiloon pitää mennä kovaa kyytiä, mikäli hän vain huomaa minun lähestyvän kaappia ja hoidettaessa ei pojalla ole vielä malttia pysyä paikoillaan kovin pitkään. Myöskään joulukuvaaminen ei oikein onnistunut, Lysti yritti hypätä pöydältä alas (onneksi olin valppaana).

Lysti on kyllä päivä päivältä hurmaavampi persoona, sen kuikuttelua on kiva kuunnella, kun se hommailee omiaan. Ikävä kyllä Gizmon alistusyritykset ovat alkaneet käydä sen hermoille ja toisinaan kaapista kuuluu kova hampaitten narskutus, joka välillä johtaa takaa-ajoon. Marsupalloa en ole vielä todistanut, enkä usko heidän siihen vielä ajautuneenkaan, koska sillä välin, kun Lysti ei narskuttele hampaitaan, niin pojat syövät heinäkasalla sulassa sovussa. Pitää vain toivoa, että Lystin antaisi Gizmolle periksi ja yhteiselo voisi jatkua tasaisesti, sillä muuten pojat ovat kyllä todella muka pari, mutta siitäkin huolimatta Gizmo oli purrut Lystiä silmästä ja huomenna on edessä lääkäri reissu. Onneksi toi silmä ei näytä kovin pahalta, mutta epäilen sen saavan ainakin silmätipat.

Teddy saapui marraskuussa 2012.

Teddyyn en ole vielä kovinkaan kovasti päässyt tutustumaan, poika kun on vielä tuolla karanteenissa. Ensiviikon torstaina kuitenkin Teddykin pääsee muiden pariin ja tarkoitus olisi saada pojista aikaiseksi kolmen lauma, mutta olen myös varautunut tappioon ja pojille onkin varattuna vielä kaapista kolme kerrosta.

Teddy on hyvä käsitellä ja todella kova touhaamaan kaikkea. Sitä ei tunnu yhtään häiritsevät se seikka, että se joutuu olemaan yksin tuolla saunassa vaan todella luottavaisesti ja rohkeasti se dunassaan temmeltää ja pesäkoppipahvilaatikko tuntuukin olevan sille aivan turha. Ja voi, että maltan tuskin odottaa, että saan sen tuolta karanteenista kunnolla hyppysiini, poika saa muun muassa kunnon trimmauksen (okei, trimmausopettelun, minä kun vasta tutustun marsun trimmaamisen saloihin ja teddyn trimmaus on vielä vieraampi homma mulle kuin sileäkarvaisen).

Liekkö tässä selviäisi Mummon pitkän iän
salaisuus? Kuva otettu joulukuussa 2012.

Mummo porskuttaa menemään hyvää vauhtia, eikä siitä heti uskoisi sen täyttäneen viime kuussa jo 4 vuotta. Mummo onkin omasta mielestään vielä hyvinkin viriili nuorikko ja kiimat tulee epäsäännöllisen säännöllisesti ajallaan (ei ole ollut tarvetta laskea sen kiimaväliä).

Nenäviirusta emme kuitenkaan ole vielä päässeet eroon ja Mummo paran takajalkojen tassunpohjat tuottavat mulle todellista päänvaivaa, ne kun ovat kuivat vaikka kuinka rasvaisin ja kahdesta negatiivisesta sieniviljelystä huolimatta pelkään kuivimisen olevan jotain aivan muuta.. Jatkamme rasvailua ja uskomme kuiviin tassunpohjiin, sillä muita oireita ei Mummolla tai kenelläkään muulla ole. Mikäli jotain ilmenisi, niin toki lääkäriin menisimme heti, muussa tapauksessa aion kuitenkin ottaa ja teettä laumaviljelyn koko poppoosta ensi vuoden alussa, ennen ensimmäisiä OSJH:n näyttelyitä.

Elsi, ma cheri voi paksusti. Vaikka kaikkeni olen yrittänyt, niin matamin paino vain nousee ja keinot alkavat loppua. Viimeisimpänä keinona, jos toi paino ei ala laskemaan ja vakiintumaan, niin mun täytyy varmaan eristää Elsi omaan yksiöönsä siksi aikaa, että saamme painon kohdilleen, mutta en todellakaan haluaisi turvautua tuohon keinoon.

Elsi juuri marsukaappiin muuttaneena marraskuu 2012.

Muuten Elsillä menee hyvin ja pikkutyttöjen laumaan tulo on pitänyt matamin melko kiireisenä, sillä nenäkkäät tulokkaat eivät oikein tahdo pysyä ruodussa ja erossa Elsin heinäkasasta.. Johtajan asemassa oleva Elsihän on sitä mieltä totta kai, että kaikki ruoka kuuluu yksin hänelle (ikävä kyllä).

Elsi on kuitenkin alkanut tottumaan ajatukseen uusista laumakavereista ja päivä päivältä niitä vähemmän ajattaa, vielä ei kuitenkaan pikkutytöt voi täysin hengähtää, sillä Elsi on lähes kokoajan valppaana eri asia on jaksaako rehevä matamimme sillä hetkellä välittää muiden nenäkkyydestä.

Ice marraskuussa 2012.

Ice voi hyvin ja sen paino on kivasti noussut saapumisensa jälkeen. Enää ei huomaa sen saaneen jonkin aikaa sitten poikaset, joten hyvin on mamma palautunut.

Ulkoillessa tyttö on ottanut melko iisisti aidan takaiset laumakaverinsa. Icehän ei oikein sulata muita naaraita ja se asuukin siksi yksin kaapin alimmassa kerroksessa ja silloin kun se ei ulkoile muiden marsujen kanssa, niin sillä on aika usein joku kissoistani seurana (mun kissat tykkää istua Icen sopen vieressä ja seurata sen tekemisiä).

Aluksi kissat olivat Icestä hieman pelottavia, eikä tyttö uskaltanut esiin, jos kissoja oli näkyvillä, mutta pari päivää totuteltuaan ajatukseen, ei Ice ole kissoista enää millänsäkään.

Hunaja ja Mokka joulukuussa 2012.

Mokka, jonka pitäisi olla luonteeltaan todella uskalias, utelias yms. on tällä hetkellä lauman arin. Hoidettaessa se on todella mukava, mutta tuolla kaapissa se juoksee mua karkuun Lystiäkin nopeampaa. Muutenkin Mokka vetäytyy laumassa melko paljon syrjään, mutta kyllä se päivä päivältä paremmin soljuu tonne lauman sekaan.

Toistaiseksi en ole Mokalla huomannut kiimaa, joten sen bongaamista jatketaan. Meidän marsulassa kun pyritään astuttaan marsut kiimasta, niin laumaan palaaminen sujuis kaikilla paremmin.

Hunaja taasen on todella ihana ja sopeutuvainen. Siitä kasvaa kyllä suuri persoonallisuus. Se väistää kyllä Elsiä ja antaa lauman pomolle tilaa, mutta saman tien se kuitenkin palaa heinäkasalle tai porkkanalle, jolta Elsi sen hetkeä aikaisemmin on pois ajanut. Hunajaa kuvaisikin parhaiten sana ovela.

Tyttö kasvaa sen verran hyvää vauhtia, että alkuvuodesta se pääsee sitten treffaamaan Gizmoa. Toivottavasti sen visitiin tuloksena olisi terveet emo ja poikaset!