torstai 22. marraskuuta 2012

Elsi

Elsi syyskuussa 2012
Laitetaanpas Elsinkin esittelykin tulemaan, tuon kauniin raskattaren, todellisen "Ma Cheri"'n, pomottelevan primadonnan esittelyssä ei ylistyssanoja turhaan käytellä, sillä vaikka tyttö minulle tuli niin etten sitä ollut aikaisemmin nähnyt edes kuvasta, rakastuin siihen oikopäätä!

Elsin löysin netti-ilmoituksen kautti, kun sen omistaja haki sille pikaisesti uutta kotia. Hän oli tuonut Elsin poikasena Ranskasta Suomeen lomamatkatmuistona toisen marsunsa kaveriksi. Elsi kuitenkin jäi kaverin kuoleman jälkeen yksin ja kun sen omistajalla vielä puhkesi allergia (en tiedä kummin päin nämä kaksi tapahtumaa ovat olleet), niin uuden kaverin laittaminen oli hankalaa. Viimein kun Elsin edellinen omistaja oli muuttamassa poissa paikkakunnalta, päätti hän hakea tytölle uuden kodin ja tässä kohdin minä astun kuvaan.

7.8.2012 ajoi Elsin entinen omistaja autollansa pihaan. Rakastuin tuohon hieman isohkoon Ma Cheriin ja kuinka hienon värinenkin se on! En ole katunut hetkeäkään sitä, että tarjosin  Elsille kodin ja toivon kovasti ettei sen edellinen omistajakaan ole asiaa katunut, olen kuitenkin uskollisesti kirjoitellut tytön kuulumisia sähköpostilla vaikken vastauksia ole saanutkaan, tiedän kuitenkin hänen lukeneen mailini ja käyvän katsomassa Elsin kuvia kuvagalleriasta aika-ajoin.
Elsi tullessaan elokuussa 2012
Elsinhän otin näyttelyihin mukaan jo 11.8 ja sehän nappasi itsellenkä LKV vet:in. Seuraavissa näyttelyissään eli 4.11 Elsi nappasi jälleen LKV vet naaraan, sekä oli PPM1 ja sai ensimmäisen eliittipetkorttinsa. Sen lisäksi Elsi oli myös pet BIS2, joten en voi olla kuin tyytyväinen.

Elsin tarkkaa syntymäaikaahan ei tiedetä, mutta arviolta se on syntynyt 8/2009. Ison kokonsa vuoksi Elsi on ensinnäkin kaikkien rakastama ja kuten eräs tuomari Elsiä kuvaili, niin se on juuri sellainen, millainen pet marsun tuleekin olla. Kokonsa varjopuolena on se, että minä ihan oikeasti joka päivä pelkään että sille tulee jokin sairauskohtaus, sillä ruokahalunsa vuoksi sillä on todella suuri vaara ylipainoon ja laskenkin Elsin ruuat todella tarkkaan, sillä haluan viettää Elsin kanssa vielä useita vuosia yhdessä ja toki toivoisin sen bloggaavan vielä loputkin eliittipetkortit, jotta voisin anoa sille EPET arvonimeä.

Fredi "Mummo"

Mummo syksyllä 2012
Jatketaanpas eläinten esittelyissä etiäpäin. Kun Tahvo ja Gizmo, eivät tulleet keskenään toimeen, mutta Gizmo kuitenkin luonteeltaan oli semmoinen, että ajattelin sen tulevan toisen uroksen kanssa toimeen, niin aloin etsimään sopivaa yksilöä ja löysinkin heinäkuussa sopivan, kun 27.11.2008 syntynyt urosmarsu etsi uutta kotia.

Laitoin tarjouksen menemään ja reilun viikon odottelin vastausta, ennen kuin se tuli ja sen seurauksena Fredi muutti laumaani 16.7.2012. Seuraavana päivänä kynsienleikkuun yhteydessä kävikin vain ilmi, että "pappa" olikin mummo. Onneksi en ollut ehtinyt yhdistää sitä Gizmon kanssa, mutta seurasi tuosta paljon hyväkin ja voitte olla varmoja, että Fredin jälkeen olen tarkistanut sukupuolet marsuilta jo hakiessa, sillä naarasta mun ei ollut tarkoitus laittaa ollenkaan.

Hommasin mie Mummolle kaverin, totta kai, mutta siitä emme kerro nyt, vaan kerron Mummosta itsestänsä. Kaikkihan meillä ei ole mennyt yhteen ja iäkäs mummelimme on joutunut muiden marsujeni lailla kulkemaan useasti eläinlääkärillä, minkä lisäksi käytiinhän me kerran näyttelyissäkin, tosin huonolla tuloksella. En ole yhtään varma lähteekö Mummo enää näyttelyihin matkaan, sillä viimenäyttelyt jäivät välistä huonosti parantuneen nänäviirun vuoksi. Ehkäpä Mummo saa jäädä kunnolla eläkkeelle ja nauttimaan leppoisista päivistä.
Mummo on luonteeltaan juurikin semmoinen paljon käsitelty ja rakastettu lössykkä, joka viihtyy sylissä. Laumaan päästyään se on piristynyt paljon ja nykyään vähän sanotaan vastalausetta syliinotossa, kaverin kanssa kun olisi kivempaa, joten pienoista villiintymistä on rouvassa kenties tapahtunut meille tulon jälkeen. Mummo on kuitenkin juurikin se marsu, jonka huoletta voin laittaa uusien marsujen kanssa, sillä Mummo tulee toimeen kaikkien kanssa (tai ainakin tähän mennessä on tullut).

Mummohan täyttää pian neljä vuotta ja toivon meillä olevan yhdessä edessä vielä useita onnellisia vuosia. Uskon, että Mummosta tulee hyvä hoivaaja muiden naaraiden poikasille, oikea Mummo siis! Sen tilaa kuitenkin seuraan päivittäin tarkalla silmällä, sillä näyttelyissä käydessämme tuomari huomasi sillä joko kystan tai kasvaimen. Koska Mummon kunto on hyvä ja osaksi koska se on jo sen verran iäkäs, en ole nähnyt tarpeelliseksi sitä käyttää lääkärissä sen vuoksi, mikäli kunnossa tapahtuu pienikin muutos, niin sitten on lääkärireissu edessä.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Gizmo

Gizmo syyskuussa 2012
Minulle oli tulossa uros marsu, jolle tarvitsiin kaverin. Kun sillä hetkellä ei sopivia uroksia löytynyt Oulun seudulta, jouduin turvautumaan Keminmaassa toimivaan eläinkauppa Taikalintuun eli Gizmon kasvattajaan Suvi Mäkiseen. Sen seurauksena 13.5.2012 saapui minulle marsuista ei ehkä ihanin, mutta rakas kuitenkin eli Gizmo.

Gizmon nimen keksiminen ei ollut mitenkään yksinkertaista ja nimen lopulta keksi ukkoni. Kieltämättä söpö karvaläjä muistutti minunkin mielestäni tarpeeksi esikuvaansa ja lopulta Gizmon luonnekin on ystävällinen, kaikkien kaveri, vaikka joskus vähän pelottaakin. Parannusta on kuitenkin tapahtunut paljon, sillä tullessaan Gizmo meni paniikkiin kun sitä yritti ottaa syliin.

Valitettavasti Tahvo ei tullut pikku Gizmon kanssa toimeen ja sen vuoksi se asustaakin nyt yksin omassa kerroksessaan, mutta tulevaisuudessa on tarkoitus yrittä joskos Gizmo ja Lysti tulisivat toistensa kanssa toimeen, kunhan toi Lysti pääsee pois karanteenista.

Gizmolla on astutettu yksi naaras, mutta valitettavasti tuo naaras ja sen kolme syntymätöntä poikasta menetettiin raskausmyrkytykselle. Keväällä 2013 Gizmo kuitenkin pääsee treffaamaan Hunajaa, joten toivotaan että sitten saamme haluamani naaras poikasen jatkamaan Gizmon sukua. Tulevaisuudessa Gizmo on kuitenkin tarkoitus kastoroida, jotta se pääsee elämään rauhallista ja onnellista marsun elämää laumaan.

Gizmon kanssa kuljemme pet-näyttelyissä ja tähän mennessä olemme käyneet kahdesti, joista ensimmäinen kerta ei sujunut kovin hyvin, mutta toisella kerralla 4.11.2012 Gizmo sai KUMA:n yleiskunnosta. Aiomme Gizmon kanssa näyttäytyä OSJH:n näyttelyissä jatkossakin ja meitä saa kernaasti tulla tervehtimään, mikäli meidät sieltä bongaatte.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Osallistu sinäkin.

Aida järjestää omassa blogissaan joulukalenterin, jossa lukijoiksi liittyneiden osallistujien kesken arvotaan viikko kohtaisesti tavaraa. Ensimmäinen arvonta on 1.12 ja silloin palkintona on Aidan suunnittelema marsukoru.

Minä olen osallistunut, osallistu sinäkin :)

maanantai 19. marraskuuta 2012

Veeti

Veeti nauttii kesän 2012 alusta.
Veeti, laumamme kolmas kissa on kastoroitu ja sirutettu kolli poika. Kaamea ilkimys, mutta sitäkin rakkaampi.

Olin tutustunut Veetiin jo sen ollessa noin vuoden ikäinen. Se olisi tullut silloin minulle hoitoon entisen omistajansa jouduttua asunnottomaksi, mutta koska Veeti, sekä myös Tiitiseni olivat molemmat leikkaamattomia, ei yhtälöstä olisi tullut mitään.

Kesäkuussa  2010 Veetin entinen omistaja tuli tulokseen, että kissasta luopuminen olisi sille parasta ja ohi mennen kysyi facebookissa olisinko siitä kiinnostunut tai tietäisinkö ketään joka sen ottaisi. Miettiin suurinpiirtein nanosekunnin, kunnes tuumasin tulevani sen hakemaan ja tuon seurauksena Veeti saapui laumaamme 21.6.2010.

Veeti oli tullessaan jo leikkautettu ja sirutettu, joten se helpotti päätöksen tekoa. Lisäksi kun ukkoseni rakastui Veetiin oikopäätä ja otti pojan omaksi lellikikseen, niin Veetin laumaan tulo oli vain positiivinen asia. Toki aikuisten kissojen toisiinsa totuttaminen ei ollut kivutonta, mutta vaivannäkö kannatti, sillä Tiitinen sai oman murusen ja Rääpy sai enemmän omaa rauhaa.

Veeti osaa olla äärimmäisen rasittava saadessaan riiviökohtauksen ja hyökkiessään tyttöjen kimppuun, saaden kuitenkin niiltä "selkäänsä". Kaiken kaikkiaan yhteiselo soljuu tasaisesti eteen päin ja koska Veeti on kaikkia kohtaan rakastettavan hellyyttävä ei sen riiviökohtauksillekaan voi kuin nauraa.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Tiitinen

Tiitinen keväällä 2012
Voisin jatkaa rakkaitteni esittelyä ja seuraavana vuorossa onkin sitten Tiitinen, kaunis laihialainen tyttö kissa.

Syksyllä 2008 olin jo hetken aikaa miettinyt laittavani Rääpylle kaveriksi toisen kissan ja kaverini kanssa oltiin jo keskusteltu hänen tyttö kissansa luokseni muuttamisesta, kunnes törmäsin Seinäjoen, Törnävän S-marketin ilmoitustaululla ilmoitukseen kotia vailla olevista kissan pennuista, sekä näiden emoista. Parin viikon ajan aina katselin ilmoitusta ennen kuin ottiin ilmoittajan puhelinnumeron ylös ja soittiin.

Sen soiton seurauksena seuraavana sunnuntaina 14.9, kamalassa krapulassa, naapurin pojan kuskaamana menin uutta kissaani hakemaan ilmoittajan kotoa. Kissa itse oli Laihialta kotoisin, ilmoittajan vanhempien maatilalta, jossa kuulemma oli ollut sekä ulko-, että sisäkissana. Kankaisessa kuljetuskassissa, kauimmaisessa kulmassa minua tuijotti silmät pyöreänä pieni, laiha ja todella pelokas musta nuori kissa, 18 viikkoinen Tiitinen.

Emänsä Lunan näköinen tyttö oli todella pelokas, mutta heti se oppi turvautumaan minuun, kun piti pelottavan Rääpyn kanssa metrin päästä toisistaan sähistä. Nopeasti tytöt kuitenkin sopeutuivat toisiinsa ja yhdessä köllöttelivät vaikka välillä Rääpy kaipasikin kovasti omaa rauhaa.
Rääpy ja Tiitinen 9/2008
Tiitinen sterilisoitiin syksyllä 2009, mutta aivan ilman ongelmia se ei sujunut ja leikkaushaava mätäni. Pelkäsin todella kovasti menettävänäi Tiitin, mutta onneksi lääkkeet ja "äidin" hellä hoiva auttoivat. Tuolloin Tiitisestä tuli lopullisesti minun kissani ja ette voi uskoa, kuinka hädissään se on, jos "äiti" on tuntia pidempään poissa kotoa. Tiitin paikka onkin mun vieressä sängyssä ja aamuisin se tukistaa mut hereille, joten pelkoa pitkään nukkumisesta ei ole (ellen sitten halua kaljuuntua).

Nykyään Tiiti on erottamaton leikatun kollin, Veetin kanssa ja ne makoilevatkin hyvin useasti yhdessä jossakin. Toki välillä pitää selvitellä kumpi määrää kaapin paikan, mutta ainakin toistaiseksi Tiiti on ollut hallitseva kuningatar, toisten kissojen enemmän tai vähemmän sen hyväksyen.

Tiitisen erityispiirteiksi voisin luetella koiramaisen tiettyyn ihmiseen (minuun eli "äitiin") kiintymisen lisäksi noutamisen. Tiitinen noutaa pientä punaista leluhiirtä (ja vain ainoastaan punaista, mutta jos punaiset on hukassa, niin pakon edessä myös sininen kelpaa). Mie naureskelenkin aina, että en mie koiraa tarvi, ku Tiiti noutaa, Veeti syö lattialta ruuan tähteet ja Rääpy on mitä mainion vahti.

torstai 8. marraskuuta 2012

Rääpy

Rääpy vahtaa marsuja toukokuussa 2012
Nyt seuraa lupaamani Rääpyn esittely. Tuon ihanan, toisinaan ärsyttävän äkäisen, mutta sitäkin suloisemman prinsessan elämän alkutaival on harmaiden pilvien reunustama.

Vuoden 2007 lokakuussa oli lumi satanut maahan jo aikaisin ja pakkanenkin paukkui kohtuullisen kovasti ajankohtaan nähden.


16.10. kun ilta oli vaihtumassa yöksi ja olimme laittamassa nukkumaan havahtui isäni ulkovalon syttymiseen ja outoon ääneen, joka kuului etuoven takaa. Aukaistuaan oven, juoksi hyvin laiha ja kylmettynyt kissa sisälle lämpimään surkeasti naukuen. Keräännyimme koko talon väki ihmettelemään tuota pakkasillan vierasta ja kun talosta ei löytynyt mitään kissalle sopivaa ruokaa, annoimme sille paremman puutteessa leipää, jota kissa söikin todella valtavalla ruokahalulla. Otin kissaparan viereeni lämpimään laittaessani nukkumaan, mutta pian havahduin kissan levottomuuteen. Laitettuamme valot päälle havaitsimme kissan saaneen keskenmenon, pienen nyytin, jota ei vielä kissan pennuksi tunnistanut.

Kun lokakuiselle vieraallemme ei löytynyt omistajaa ja kun sain silloisen vuokraisäntäni suostumaan kissan asunnossani olemiseen, niin leikkautimme Rääpyn ja siitä tuli minun kissani noin vuoden ikäisenä. Alkutaipaleemme ei tosin ollut kovin hohdokas, sillä parannuttuaan kävi ilmi kissan todella äkäinen luonne ja myönnän ajoittain jopa pelänneeni tuota äkäistä ja murhanhimoista kissaa, silti en luovuttanut ja tänä päivänä Rääpy on oma pikkuinen ihana prinsessani, jota vaalin ja rakastan, vaikka sen luonne koetteleekin välillä hermoja.
Rääpy toipuu kodin lämmössä 10/2007

Rääpyn kanssa joudumme valitettavan usein kulkemaan lääkärissä, sillä löytö ajankohdan aikainen kylmettyminen vaikuttaa elämäämme yhä tänäkin päivänä ja Rääpy on todella herkkä saamaan virtsatientulehduksen, minkä lisäksi se kärsii aika-ajoin muistakin tulehduksista, joita hoidamme vuoronperään. Myös sen hämärä menneisyys vaikuttaa sen kykyyn luottaa ihmisiin ja vaikka se onkin kaikkien vieraiden kimpussa, niin harvan syliin se hyppää ja vielä harvemman syliin se laittaa makaamaan ja minunkin syliini se hyppäsi vasta vuoden päästä löytymisestään, eikä se ole edelleenkään mikään sylikissa, vaikka yhteistä taivalta olemmekin kulkeneet jo vuosia.

Toivonkin saavani viettää vielä useita vuosia Rääpyn rinnalla, sillä hän on elämäni valo ja ne hetket, kun Rääpy hyppää syliini ja vaimeasti opettelee kehräämään (se ei kehrää, se tuhisee) antavat niin paljon, ettei sitä voi kuvailla ihmiselle, joka ei ole samanlaista luottamusta saanut kaltoin kohdellulta eläimeltä.