G-poikue

Saanen esitellä g-poikueen, joka syntyi eilen 10.4 aamulla viiden maissa, kun heräsin. Ihanat virkut tytöt ovat kyllä valloittavia ja ihanaa saada meidän marsulaan jälleen poikasia. Emänä näilä ihanuuksilla on Gigi ja isänä Danny. Ja näistä ainakin Love jää itselleni, mutta Minnin ja Rosen kohtaloa, sekä poikueen emon kohtaloa yhä mietin, että ketkä lähtee uusiin koteihin ja ketkä jää itselleni :)

Sweet Child O' Mine "Minni"

This I Love "Love"

Every Rose Has Its Thorns "Rose"

Lepää rauhassa Queen, tervetuloa Salme + lyhyt esittely Taavista

Saman päivän iltana (28.3), kun Beibe ja poikaset jouduttiin hätä lopettamaan, jouduin lopetuttamaan myös parhaimman hiireni Bandit Queenin. Queenille kasvoi parissa viikossa todella iso (1/3 hiiren koosta) kasvain. Queen ehti melkein 1 vuoden ja 1 kuukauden ikään, joten normaalin pituisen hiiren elämän se ehti viettää. Queenia tulee kyllä ikävä, se oli oma persoonansa ja niin tavattoman kaunis!

Täsä viimeinen kuva Queenista 2/2014 otettu.

 30.3. laumaamme muutti uusi jäsen, kun ranskanluppa Salama, tuttavien kesken Salme tai Selma (kummin päin se nimi kulloinkin suussa vääntyy) asettui taloksi. Salme on 8.6.2010 syntynyt, joten jo vähän iäkkäämpi matami, ihana ja tempperamenttinen tapaus. Se on nyt alkuun majoittautunut sauna-pesuhuone osastolle ja on jo näyttänyt talon kissoille kuka on pomo ;) Tässä kun pakkaset loppuu ja ilmat paranee, niin Salme pääsee ulos isoon ulkotarhaan kaverin kera. Maltan tuskin odottaa, että pääsen tutustuttamaan Salmen sen tulevalle leikatulle poikakaverilleen. Toivotaan, että kaikki suijuisi hyvin ja puputit hyväksyisivät toisensa.

Salme saapuessaan kotiimme 3/2014.

Niin ja Rääpyn muistokirjoituksen yhteydessä taisin mainita uudesta kissastakin. Tosiaankin kun lauma alkoi näyttää kissojen osalta liian pieneltä, niin laumaamme muutti pian 11 vuotias leikattu valkoinen, pitkäkarvainen kollikissa Taavi. Ihana tapaus, joka on yllättävän kivuttomasti sopeutunut elämäämme.

Taavi on valinnut nukkumapaikakseen askartelukangas laatikon.

In loving memory; Beibe & poikaset

Toivon, että mahdollisimman moni poikasia suunnitteleva lukisi tämän ja harkitsisi uudelleen ovatko ne poikaset niin tärkeitä, että tieten tahtoen saattaa naaraan vaaraan.

Eilen oli Beiben tiineyden 58. vuorokausi. Tullessani kotiin huomasin, ettei Beibe suostunut syömään ja tarkasteltuani sitä tarkemmin selvisi syykin, mahdollisesti raskausmyrkytys. Nesteyttiin sitä illalla parhaani mukaan ja tänä aamuna vielä lisää ennen kotoa lähtöä.

Nyt illalla Beibe piti hätälopettaa. Sen tila oli jo todella paha. Sillä oli mahassa kolme kaunista, jo aiemmin kuollutta poikasta, kaksi dalmatialaista ja self (kaksi urosta ja naaras).

Kaiken piti olla kunnossa, Beiben laumassa asuvat kaksi yhtä pitkällä olevaa naarasta voivat hyvin. Kaikki ovat olleet samalla hoidolla, hyvää heinää, erilaisia kasviksia, hedelmiä ja vihanneksia paljon, sekä tietenkin hyvää pellettiä unohtamatta. Silti kävi näin.

Mua niin harmittaa, että koulukiireiltäni en huomannut klassista raskausmyrkytyksen oiretta eli ruuan valikoiminen vaan tilan piti mennä noin pitkälle :( Voi Beibe rakas raukkaa. Nyt se voi levätä rauhassa ilman kipuja. Sitä tulee niin ikävä!

Beibe syksyllä 2013

Villinlännen meininki eläinten myymisessä

Kirjoitanpas tännekin asiasta, joka on mua vaivannut paljon viimepäivinä seuratessani kaupan käyntiä facebookin Lemmikit Pohjois-Pohjanmaa, MYYDÄÄN, OSTETAAN, SIJOITETAAN, ANNETAAN
 -ryhmässä.

Lainaus kyseisestä ryhmästä;
Minä: "Mua ihmetyttää syvästi tämä eläinten kohdalla av ja muutenkin ostajaehdokkaan puolelta varaus. Mun mielestä eläinten myyminen ei todellakaan mene niin, että ensimmäinen voisi eläimen itsellensä varata ja ainakin minä kun myyn noita kasvattejani, niin kyllä ne lähtee parhainpaan mahdolliseen kotiin eikä todellakaan sille, joka ensimmäisenä olisi ollut yhteyttä ottamassa. Eläin ei ole tavara, jota voisi alustavasti varata, vaan eläin on tunteva olento, joka on riippuvainen omistajastaan ja joka luovutetaan vain kotiin, joka on osannut vakuuttaa ja joka katsotaan eläimellä parhaimmaksi!"

Reilun tunnin käyttäjät ehtivät ottaa kantaa asiaan tykkäämällä ja kommentoimalla, ennen kuin ylläpito ottia kannakseen asiaan, että keskustelu täytyy siirtää pulinaboxiin, jota ei muuten yksikään ihminen varmasti jaksa lukea. Vilkaisin pulinapoxia ja sen yli 500 kommenttia sai mut tulemaan tulokseen, että minä en ainakaan sinne kirjoita. Joten päätinpäs kirjoittaa tänne.

Tuo facebookiin kirjoittamani teksti onkin jo aika hyvin asian ytimessä kiinni, mutta kommentoinnin perusteella myös eläimen hinnasta tinkiminen kummeksutti osaa eläinten myyjiä ja olen kyllä täysin samaa mieltä, en minäkään hinnasta tinkijälle eläintä möisi, sillä hinta on eläimen ainoa turva ja tae, että tuleva koti myös hoitaa eläimen lääkäriin ja muutenkin huolehtii sen asiaan kuuluvasti. Ikävä kyllä nämä hinnan tinkijät sitten hommaavat sen eläimen muualta halvemmalla ja valitettavasti useasti nämä halvemmat eläimet ovat pian uudelleen myynnissä ja koirien tapauksessa monesti ns. pilattuna eli käytöshäiriöiden kera. Okei tämä on raakaa yleistämistä, mutta valitettavasti tätä tapahtuu.

Ja jos palaamme alkuperäiseen aiheeseen, niin täytyy kyllä pohtia, että millainen ihminen alustavasti varaa eläimen josta on kiinnotunut? Pitääkö joku oikeasti eläintä käyttötavarana, jonka voi noin vain varata? Vai onko facebookin myynti käytännöt hämmentäneet lemmikin ostajia, että muiden myyntipalstojen av yms. käytännöt ovat tarttuneet niin kiinni ihmisten käytökseen, että sama jatkuu myös lemmikkien oston yhteydessä? Ja mikäli näin on, niin miten näin on päässyt käymään? Kenties näihin kysymyksiin ei koskaan saa selvää vastausta, mutta ehkäpäs aloittamani keskustelun tynkä saisi eläinten myyjät ja ostajat miettimään, millä tavalla eläimiä myydään ja jospas kyseisen palstan ylläpito seuraisi jatkossa myös tätä käytäntöä ja puuttuisi siihen, sillä tämä varaaminen ei kyllä ole eläimen eikä sen myyjänkään etu, sillä av:n tekstin seurauksena voi se oikea kunnollinen koti olla ottamatta yhteyttä.

Marsuvauva uutisia

Tänään sain varmuuden sille, että talven astutukset ovat onnistuneet ja tiineydet ovat nyt puolessa välissä. Vielähän voi siis mitä vain tapahtua, mutta odottavaisena jäämme seuraamaan hiljaisuuteen masujen kasvamista, samalla kun teen suuria suunnitelmia hiirten suhteen.

Poikasia siis odotetaan viiden viikon kuluttua seuraavista yhdistelmistä. Ensisijaisesti poikaset itselleni käyttöön, mutta mikäli niitä on myyntiin saakkaa, tulee ilmoitusta erikseen 'Myytävänä' -linkin taakse.

Kuulumisia ja pet-show Limingassa 22.2

Tässä on aikaa taas vierähtänyt kirjoittamisesta. Mutta ei hätää, päivitellään sitten taas kerran kaikkea kerralla, käyhän se vallan mainiosti niinkin.

16. tammikuuta muutti marsulaamme sijoitusuros Almond's Cupido "Don", joka asustelee tällä hetkellä meidän Teddyn kanssa. Hyvin tulevat pojat toimeen keskenään ja Don on todella valloittava persoona, hieman arastelee, mutta se on kuulemma normaalia curlyille.

28. tammikuuta Beibe muutti asumaan Pekonin kanssa ja erilleen pari muutti nyt 21.2. Toivottavasti rakkaus kantaa hedelmää ja saisimme Beibestä jälkikasvua. Tämä on viimeinen yritys, jonka jälkeen Beibe jää ansaitulle eläkkeelle.

28. tammikuuta Snow ja Gigi muuttivat asustelemaan Dannyn kanssa. Snow muutti Beiben kanssa asumaan 21.2, toivottavasti Danny on saanut sen tiineeksi, sillä tämä on Snow viimeinen mahdollisuus, sillä tyttö täyttää aivan pian vuoden. Gigi taasen saa vielä asustella kaikessa rauhassa Dannyn kanssa, sillä tytöllä ei ole kiirettä.

22. helmikuuta oli OSJH:n pet-show Limingassa. Mukana mulla oli Pekoni, Mokka, Keiju ja Queen. En odottanutkaan marsuille mitään, eikä ne kyllä mitään saaneetkaan. Tilanne olisi toki voinut olla vähän parempi, jos olisin itse pystynyt ne tuomarin pöydälle viemään, mutta toimiin itse sihteerinä, minkä lisäksi vetiin pikkukisoja. Tuomarina marsuilla toimi Lea Rahtu-Korpela.

Hiirten osalla meni paljon paremmin, Queen oli pet2 ja Keiju pet4, joten ei yhtään hassumpi reissu niiden kanssa. Nämä olivat todennäköisesti viimeiset näyttelyt Keijulle, sillä tytössä alkaa jo ikä näkymään. Tuomarina hiirillä toimi Heidi Ahvensalmi. Ohessa arvostelut.

Pekoni, 25kk
Yleiskunto 22/25; voisi olla aavistuksen massakkaampi, mutta sopusuhtainen
Turkki 13,5/15; erittäin, erittäin puhdas, tissien kohdalla hilsettä ihossa
Korvat 5/5; puhtaat
Silmät 5/5;
Kynnet&tassunpohjat 10/10; tp pehmeät, kynnet erittäin hyvin leikatut
Rasvarauhanen 9,5/10; rasvis puhdas, yksi kökkö rr vieressä
Hampaat 4,5/5; aavistus likaa hampeiden välissä
Käsiteltävyys 18/20; aavistuksen jännittää, mutta hyvä käsitellä
Yleisvaikutelma 5/5; kaunis dumbo marsu
Yht. 92,5/100

Mokka, 21kk
Yleiskunto 24/25; erittäin hyvässä massassa, kiinteä
Turkki 13/15; hilseilyä, turkki puhdas, hilseilyä myös jaloissa
Korvat 5/5; puhtaat
Silmät 4,5/5; hieman rähmää
Kynnet&tassunpohjat 9/10; kynnet hyvin leikattu, tp hieman känsää jota voisi viilata
Rasvarauhanen 10/10; puhdas
Hampaat 5/5; ok
Käsiteltävyys 18/20; hyvä käsitellä, hieman jännittää
Yleisvaikutelma 5/5; suklainen marsu
Yht. 93,5/100

Queen, 11,5kk
Yleiskunto; Hyvässä kunnossa ikäisekseen
Turkki; Puhdasm ihanat korvakarvat!
Korvat, silmät, hampaat; okea silmä hieman rähmii, muut hyvät
Käsiteltävyys; Kiva käsitellä, vaikka onkin kova meno päällä
Yleisvaikutelma; sähikäinen
Arvosana; erinomainen
Queen oli Pet2

Keiju, 12kk
Yleiskunto; Sopusuhtainen miniatyyri
Turkki; Puhdas, hauska tikkaus
Korvat, silmät, hampaat; kaikki hyvät
Käsiteltävyys; Todella meneväinen, mutta tosi kiltti
Yleisvaikutelma; Duracell-pupu
Arvosana; erinomainen
Keiju oli Pet4

Näyttelyistä muutti myös meille uusia hiiriä. Kajaanista Tiia Kinnuselta kaunis lksa chocolate naaras Diana ja Ylivieskasta Emma Timliniltä kaksi lk agouti naarasta Sookie ja Adele. Ihania tapauksia jokainen <3

Keiju

Queen

Diana

Sookie

Adele

Jää hyvästit rakkaimpain, in loving memory of Rääpy

Tammikuulta lähtien mie jo aloin arpoa mitä teen Rääpyn kanssa. Se oli selvästi kipeä ja sen sauraushistoria kun oli niin kirjava, niin oikeastikin miettiin vakavasti onko jatkuvasti eläinlääkärissä ravaaminen ja kipeänä oleminen kissan arvoista elämää. Ja eihän se ole.

Päätöksen seurauksena rakkaista rakkain, ihanaakin ihanempi äkäinen leijonani matkasi parempaan paikkaan 13.2.2014. Rääpy käytiin hautaamassa eläintenhautuumalle, jonne tässä keväämmällä käyn pystyttämässä kunnollisen muistokyltin.

Itseasiassa mie kirjoitan tätä tekstiä 24.2, koska en ole aikaisemmin kyennyt. Meidän talo tuntuu niin tyhjältä, Tiitinen oli ensimmäisen viikon ihan hukassa ja selvästi kaipasi Rääpyä. Veeti oli kuulemma ensimmäisen illan myös ihmetellyt, mutta sen jälkeen kolli on ollut vapautuneempi.

Mä tulen ikuisesti kaipaamaan Rääpyä ja se tulee aina olemaan Harmin kanssa mulle ne the kissat, vaikka mulle tuleekin varmasti vielä olemaan useampikin kissa. Näillä näkymin laumaan muuttaakin parin päivän päästä 10 -vuotias valkoinen leikattu kolli, mutta hänestä lisää myöhemmin.