Joulumarsula; Hyvää Joulua

Tässä olisi teille pienoinen joululaulu, sävelmänä toimii yllätys yllätys, Joulumaa, joka on mielestäni kaunein joululaulu ikinä. Tässä teille siis, muutaman kuvan siivittämänä;

Joulumarsula

Hunaja, Mokka ja Mummo.

Joulumarsulaan marsuväki tietä kysyy;

Sinne saattaa eksyä, vaikka paikallansa pysyy.
Katson marsun silmiä ja niiden tuikkinaa
Oulunsalosta etsittävä on mun joulumarsulaa.

Joulumarsula on muutakin kuin Lysti ja Mokka
Joulumarsula on Mummoseni mieletön pokka
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumarsula kun löytyy Oulun vierestä.

Joulumarsulasta kuuluu kaiken laista
Kuinka Gizmo kurisee ja on niin rauhallista
Voi, jos jostain saada voisin vielä sen beigen marsun
Silloin Icekin saisi itsellensä lauman.

Ice ja Gizmo

Joulumarsula on muutakin kuin Teddy ja Hunaja
Joulumarsula on Elsinkin syömis rauha.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumarsula kun löytyy Oulun vierestä.

Joulumarsulasta uskoo moni marsun löytävänsä
Mutta sielläpä asuukin myös kolme kisumisua
Marsua kun rakastaa niin mikään ei riitä
Itseltään on kiellettävä omistajan vain loma.

Hyvää Joulua kaikille!

Nikean Pretty Nice Ice "Ice"

Jatketaanpas eläinten esittelyjä. Vuorossa on ihastuttava, kaksi poikuetta saanut Ice, joka saapui viettämään eläkepäiviään laumaani.

Ice marraskuussa 2012.

Ice on syntynyt 16.8.2010 Hanna Lahtisen kasvattamana Vantaalla. Syksyllä 2011 Ice ja sen sisko Nikean Princess Beatrice muuttivat Elisa Sventon luokse Hannan muuttaessa Egyptiin ja hänen kasvatuksensa jäätyä sen vuoksi tauolle.

Ice on todella kova luontoinen ja Elisalle muutettuaan se vuorokaudessa otti koko naaraslauman komentoonsa. Valitettavasti poikasten myötä Icen luonne on muuttunut sen verran, ettei sitä voi enää pitää naaraslaumassa, koska Ice ei siedä muita naaraita lähelleen (liekkö jäänyt poikasten suojelumoodi päälle..). Tämä on yksi syy, miksi Elisa joutui etsimään Icelle uuden kodin, sillä luonteensa vuoksi Ice vie ns. yhden uroksen tilan, mikä on kasvattajan huushollissa liikaa, kun kysymyksessä on pois jalostuksesta jäänyt eläkeläismarsu.

Minulle Ice saapui 21.11.2012 eli tätä kirjoittaessani kuukausi sitten. Ice on sopeutunut uuteen kotiin nähdäkseni hyvin. Sitä on kiva pitää sylissä tässä koneella istuessani tai tv:tä katsoessani. Vaikka Ice joutuukin vielä asumaan kaapin alimmassa kerroksessa yksin, näkee se lajitovereita vähän väliä ulkoillessa, sillä se saa jaksaa ulkoilutusaitauksen muiden naaraitteni kanssa, väliseinällä toki erotettuna. Ulkoilu on sujunut ilman konflikteja, eikä Ice vaivaudu tuosta aidan läpi muille uhittelemaan, kun naamat ovat jo käyneet tutuiksi. Elsi saattaa toisinaan käydä Icelle narskuttamassa hampaitaan ja Hunaja taasen mielellään muuttaisi Icen puolelle aitausta.

Tulevaisuudessa Ice tulee saamaan kaverikseen leikatun uroksen. Olen kaavaillut tuota Gizmoa Icen kaveriksi ja ne kaksi kyllä viihtyvät toistensa seurassa (se tuli todistettua joulukuvia ottaessani). Voi kuitenkin olla, että Icen kaveriksi päätyy joku muu uroksistani, mutta se selviää ensi vuoden puolella. Sitä ennen jatkamme ulkoillessa toisten marsujen näkemistä ja väliajoilla kissani pitävät seuraa Icelle (kissoista on kiva seurata Icen touhuja, eikä Icekään enää kissoja pelkää, on kait huomannut olevansa kaapissa turvassa).

Näyttelyihin meillä olisi myös tarkoitus ensi vuonna suunnata, pääasiassa pet-luokkiin, mutta varmasti UML:kin tulee tutuksi, kun kerta mulla on näin loistava tilaisuus päästä harjoittelemaan rotumarsun näytteille asettamista, vaikka Ice ei ehkä olekaan tyypiltään paras (Elisaa epäsuorasti lainaten; pitkä pää ja turhan leveä otsa).

Pieni mainos ja tietty kuulumisia.

Ensinnäkin mainostetaanpas Aidan Marsumaailma blogissa olevaa Joulukalenteria, jonka kolmannessa luukussa arvotaan toinen marsuaiheinen kaulakoru. Osallistumisaikaa arvontaan on 14.12 klo 9.00 saakka. Aidan blogiin ja arvontaan pääset tästä, käythän osallistumassa.

Sitten ihan asiaan eli eläinten kuviin ja kuulumisiin. Kuvat on otettu jo aikaisemmin, mutta kuulumisten osalta kerron ihan viimeisimmät jutut.

Gizmo heinäkuussa 2012

Gizmo, tuo rakas, rakas hurmurini kovasti yrittää hurista Lystille ja alistaa toisen valtaansa. Jännityksellä odotan, miten poikien valtataistelu tulee päättymään ja toivon todella, että heistä lopulta tulisi ystäviä tai ainakin oppisivat sietämään toisiaan.

Gizmo on luonteeltaan ehkäpä hieman enemmän päälle päsmäri kuin arvasinkaan ja ellei sen huristelut ala rauhoittumaan, niin eihän sen häkkikaverina kukaan jaksa pitemmän päälle (ei jaksanut Tahvokaan, joka suivaantui niin kovasti, että lopputuloksena oli toisiaan vihaavat urokset ja Gizmolla toinen yläetuhammas poikki, emme halua tuon tilanteen uusiutuvan!). Joten pidetään yhä peukut pystyssä.

Lysti joulukuussa 2012

Lysti on vielä hieman arka minua kohtaa ja piiloon pitää mennä kovaa kyytiä, mikäli hän vain huomaa minun lähestyvän kaappia ja hoidettaessa ei pojalla ole vielä malttia pysyä paikoillaan kovin pitkään. Myöskään joulukuvaaminen ei oikein onnistunut, Lysti yritti hypätä pöydältä alas (onneksi olin valppaana).

Lysti on kyllä päivä päivältä hurmaavampi persoona, sen kuikuttelua on kiva kuunnella, kun se hommailee omiaan. Ikävä kyllä Gizmon alistusyritykset ovat alkaneet käydä sen hermoille ja toisinaan kaapista kuuluu kova hampaitten narskutus, joka välillä johtaa takaa-ajoon. Marsupalloa en ole vielä todistanut, enkä usko heidän siihen vielä ajautuneenkaan, koska sillä välin, kun Lysti ei narskuttele hampaitaan, niin pojat syövät heinäkasalla sulassa sovussa. Pitää vain toivoa, että Lystin antaisi Gizmolle periksi ja yhteiselo voisi jatkua tasaisesti, sillä muuten pojat ovat kyllä todella muka pari, mutta siitäkin huolimatta Gizmo oli purrut Lystiä silmästä ja huomenna on edessä lääkäri reissu. Onneksi toi silmä ei näytä kovin pahalta, mutta epäilen sen saavan ainakin silmätipat.

Teddy saapui marraskuussa 2012.

Teddyyn en ole vielä kovinkaan kovasti päässyt tutustumaan, poika kun on vielä tuolla karanteenissa. Ensiviikon torstaina kuitenkin Teddykin pääsee muiden pariin ja tarkoitus olisi saada pojista aikaiseksi kolmen lauma, mutta olen myös varautunut tappioon ja pojille onkin varattuna vielä kaapista kolme kerrosta.

Teddy on hyvä käsitellä ja todella kova touhaamaan kaikkea. Sitä ei tunnu yhtään häiritsevät se seikka, että se joutuu olemaan yksin tuolla saunassa vaan todella luottavaisesti ja rohkeasti se dunassaan temmeltää ja pesäkoppipahvilaatikko tuntuukin olevan sille aivan turha. Ja voi, että maltan tuskin odottaa, että saan sen tuolta karanteenista kunnolla hyppysiini, poika saa muun muassa kunnon trimmauksen (okei, trimmausopettelun, minä kun vasta tutustun marsun trimmaamisen saloihin ja teddyn trimmaus on vielä vieraampi homma mulle kuin sileäkarvaisen).

Liekkö tässä selviäisi Mummon pitkän iän
salaisuus? Kuva otettu joulukuussa 2012.

Mummo porskuttaa menemään hyvää vauhtia, eikä siitä heti uskoisi sen täyttäneen viime kuussa jo 4 vuotta. Mummo onkin omasta mielestään vielä hyvinkin viriili nuorikko ja kiimat tulee epäsäännöllisen säännöllisesti ajallaan (ei ole ollut tarvetta laskea sen kiimaväliä).

Nenäviirusta emme kuitenkaan ole vielä päässeet eroon ja Mummo paran takajalkojen tassunpohjat tuottavat mulle todellista päänvaivaa, ne kun ovat kuivat vaikka kuinka rasvaisin ja kahdesta negatiivisesta sieniviljelystä huolimatta pelkään kuivimisen olevan jotain aivan muuta.. Jatkamme rasvailua ja uskomme kuiviin tassunpohjiin, sillä muita oireita ei Mummolla tai kenelläkään muulla ole. Mikäli jotain ilmenisi, niin toki lääkäriin menisimme heti, muussa tapauksessa aion kuitenkin ottaa ja teettä laumaviljelyn koko poppoosta ensi vuoden alussa, ennen ensimmäisiä OSJH:n näyttelyitä.

Elsi, ma cheri voi paksusti. Vaikka kaikkeni olen yrittänyt, niin matamin paino vain nousee ja keinot alkavat loppua. Viimeisimpänä keinona, jos toi paino ei ala laskemaan ja vakiintumaan, niin mun täytyy varmaan eristää Elsi omaan yksiöönsä siksi aikaa, että saamme painon kohdilleen, mutta en todellakaan haluaisi turvautua tuohon keinoon.

Elsi juuri marsukaappiin muuttaneena marraskuu 2012.

Muuten Elsillä menee hyvin ja pikkutyttöjen laumaan tulo on pitänyt matamin melko kiireisenä, sillä nenäkkäät tulokkaat eivät oikein tahdo pysyä ruodussa ja erossa Elsin heinäkasasta.. Johtajan asemassa oleva Elsihän on sitä mieltä totta kai, että kaikki ruoka kuuluu yksin hänelle (ikävä kyllä).

Elsi on kuitenkin alkanut tottumaan ajatukseen uusista laumakavereista ja päivä päivältä niitä vähemmän ajattaa, vielä ei kuitenkaan pikkutytöt voi täysin hengähtää, sillä Elsi on lähes kokoajan valppaana eri asia on jaksaako rehevä matamimme sillä hetkellä välittää muiden nenäkkyydestä.

Ice marraskuussa 2012.

Ice voi hyvin ja sen paino on kivasti noussut saapumisensa jälkeen. Enää ei huomaa sen saaneen jonkin aikaa sitten poikaset, joten hyvin on mamma palautunut.

Ulkoillessa tyttö on ottanut melko iisisti aidan takaiset laumakaverinsa. Icehän ei oikein sulata muita naaraita ja se asuukin siksi yksin kaapin alimmassa kerroksessa ja silloin kun se ei ulkoile muiden marsujen kanssa, niin sillä on aika usein joku kissoistani seurana (mun kissat tykkää istua Icen sopen vieressä ja seurata sen tekemisiä).

Aluksi kissat olivat Icestä hieman pelottavia, eikä tyttö uskaltanut esiin, jos kissoja oli näkyvillä, mutta pari päivää totuteltuaan ajatukseen, ei Ice ole kissoista enää millänsäkään.

Hunaja ja Mokka joulukuussa 2012.

Mokka, jonka pitäisi olla luonteeltaan todella uskalias, utelias yms. on tällä hetkellä lauman arin. Hoidettaessa se on todella mukava, mutta tuolla kaapissa se juoksee mua karkuun Lystiäkin nopeampaa. Muutenkin Mokka vetäytyy laumassa melko paljon syrjään, mutta kyllä se päivä päivältä paremmin soljuu tonne lauman sekaan.

Toistaiseksi en ole Mokalla huomannut kiimaa, joten sen bongaamista jatketaan. Meidän marsulassa kun pyritään astuttaan marsut kiimasta, niin laumaan palaaminen sujuis kaikilla paremmin.

Hunaja taasen on todella ihana ja sopeutuvainen. Siitä kasvaa kyllä suuri persoonallisuus. Se väistää kyllä Elsiä ja antaa lauman pomolle tilaa, mutta saman tien se kuitenkin palaa heinäkasalle tai porkkanalle, jolta Elsi sen hetkeä aikaisemmin on pois ajanut. Hunajaa kuvaisikin parhaiten sana ovela.

Tyttö kasvaa sen verran hyvää vauhtia, että alkuvuodesta se pääsee sitten treffaamaan Gizmoa. Toivottavasti sen visitiin tuloksena olisi terveet emo ja poikaset!

Divine Mississippi Marshmallow Mudcake "Mokka"

Mokka joulukuussa 2012.

Mokka saapui elämääni sulostuttamaan 4.11.2012 suoraan kasvattajaltaan. Tuota ihanaa tyttöä ei voi olla rakastamatta, sillä tässä paketissa on kaikki kohdallaa.

Toukokuussa 2012 syntynyt Mokka on kaunis chocolate/golden värinen skinnykantaja. Emme ole vielä kovin paljoa tutustuneet tytön kanssa, sillä se suoritti myös karanteenin, jotta Hunajan ei tarvinnut olla yksin. Kuitenkin tähän asti Mokan luonne on hurmannut minut, sillä käsiteltäessä se on erittäin kiltti ja se omaa todella uteliaan luonteen.

Tällä hetkellä naaraitteni lauma ei ole täysin vakiintunut ja yllättäen Mokka on naaraista se joka piilottelee pesäkoppi puolella. Se käy kyllä syömässä ja juomassa, kunhan Elsi ei ole lähettyvillä, sillä meidän ma cheri on aika kova pomottelija ja varsinkin johtajaluonteen omaava Mokka on joutunut sen silmätikuksi. Tässä siis eletään päivä kerrallaan ja toivomme, että Elsi pian antaisi pikku tyttöjen olla rauhassa.

Mokka poikasena toukokuussa 2012.
Kuvasta kiitokset kasvattaja, Katariina Ruotsalaiselle.

Mokka on menossa vielä tässä kuussa treffaamaan Lystiä ja toivottavasti terveitä poikasia syntyisi sitten maaliskuussa. Odotan kuitenkin ensin, että noi laumat tasaantuvat, jotta treffaus tilanne ei olisi kummallekaan liian stressaava ja aika meneekin nyt Mokan kiimoja bongatessa, sillä tarkoitus olisi astuttaa se kiimasta ettei Lysti ole liian kauan pois Gizmon lähettyviltä.

Ensi vuonna olisi sitten tarkoitus astuttaa Mokka Gizmolla, minkä jälkeen tyttö jää viettämään lemmikin elämää pet-näyttelyissä käyden. Tokikin, mikäli sopiva uros löytyy ja Mokka palautuu synnytyksistä hyvin, niin saatan astuttaa sen kolmannenkin kerran, mutta sen tiedämme sitten ensivuonna.

Hunajakakku "Hunaja"

Hunaja joulukuun 2012 alussa.

Nettiä selatessani törmäsin Hunajan ja muutaman muun marsun poikasen myynti-ilmoitukseen. Jo silloin meinasin laittaa Hunajasta ostotarjouksen, mutta jostain syystä se kuitenkin jäi kirjoittamatta loppuun. Aikaa kului varmaan kuukausi, kun näin uuden ilmoituksen Hunajasta, enkä enää voinut olla tarjousta tekemättä.

Tuon seurauksena 20.10.2012 lähdin kirpeänä aamuna ajamaan pienellä Fiestallani kohti Kajaania eli n. 200km päähän kotoani. Mukanani mulla oli matkaseurana siskonpoikani ja hänen kaverinsa ja vaikka heihin välillä meinasikin mennä hermot, niin hyvä oli, että olivat mukana, sillä enhän mä tietenkään osannut Kajaanissa ajaa oikeaan paikkaan. Onneksi pojat löysivät kiltin miehen, joka omalla autollansa näytti meille tietä ja pääsin hakemaan ihanaa Hunajaa.

Hunaja minulle tullessaan lokakuussa 2012.

Hunaja on pirteä, utelias ja varsin kovaääninen. Se tiedottaa kyllä todella kuuluvasti, mikäli hän ei jostakin asiasta satu pitämään tai jos laumakaveri tulee liian lähelle. Onneksi karanteenista huolimatta Hunajasta on tullut luottavainen ja hyvä käsitellä, vaikka pelkäsinkin niin nuorella karanteeniajan aiheuttamaa villiintymistä, mutta saunassa viettämäni hetket ovat kannattaneet.

Tulevaisuudessa aion astuttaa Hunajan Gizmolla, minkä jälkeen päätämme astutammeko sen toiseen kertaan vai saako se jäädä toimittamaan lemmikin virkaa. Pet-näyttelyihin päädymme jokatapauksessa jossakin vaiheessa.

Snowfall's Catalyst "Lysti"

Lysti pääsi pois karanteenista joulukuun 2012 alussa.

Olen aina rakastanut pitkäkarvaisia eläimiä. Mun ensimmäinen hamsteri oli pitkäkarvainen ja mun ensimmäinen marsu oli pitkäkarvainen myös. On siis aivan luonnollista, että kun suunnittelin rotumarsun laittoa, niin katselin heti pitkäkarvaisia.

Sopivasti Oululaisella marsu kasvattajalla tuli myyntiin toukokuussa 2012 syntynyt alpakkauros. Klipattu tosin (kiitoskia häkki kaverin), mutta sitäkin suloisempi tapaus. Erinäisten syiden vuoksi, muunmuassa oman marsulani karanteeni takia odotin Lystiä yli kuukauden ja olinhan minä onnesta soikea, kun pystyin pojan viimein 18.10.2012 hakemaan.

Lysti joutui kuitenkin läpikäymään karanteenin, joten laumaan se ei heti päässyt. Karanteenin suoritin sille saunassa ja voitte kuvitella kuinka tuskallista lauteiden alla marsujen hoitaminen voi olla. Kuitenkin vaikka poika olikin karanteenissa käsittelin sitä mahdollisimman paljon ja usein istuin vain lauteiden alla ja pidin poikaa sylissä. Lysti onkin ihana sylimussukka, rauhallinen ja tyyni. Kiinniottaessa se tosin alpakkamaisesti potkii takajaloillaan ja kyllä se osaa sen taidon sylissä ollessaankin, mikäli sen mielestä päivän hoitotoimet on nyt tehty. Olen siis suoraansanottuna tyytyväinen, että poika oli jo valmiiksi klipattu, sillä en olisi saanut pidettyä sitä turkissaan.

Lysti saapuessaan lokakuussa 2012.

Eilen eli 3.12 sain viimein Lystin pois karanteenista ja yhdistin sen Gizmon kanssa samaksi laumaksi. Ainakin toistaiseksi pojat ovat tulleet toimeen keskenään ja tuntuvat olevan vain tyytyväisiä saamastaan seurasta. Joten ei muuta kuin pidetään sormet ristissä, että poikien yhteiselo myös jatkuu tasaisena.

Tulevaisuudessa näymme Lystin kanssa ainakin pet-näyttelyissä. Klipattujen -luokan kanss en ole yhtään varma vielä, sen näkee sitten siitä miten paljon noi pojat tykkäävät toistensa turkkeja syödä. Ensi vuonna myös selviää hommaanko Lystille morsiammeksi rotunaisen vai en. Se ihan riippuu siitä saako se astuttua Mokan/Hunajan vai ei, kun turhaanhan mie sille morsiammen laitan, jos pojasta ei ole mihinkään.

Marsulani

Tässä odottelen, että saan ensi viikolla kolme karanteenissa olevaa marsua ujutettua laumaan, joten heistä kuvia ja esittely pystyn tekemään vasta sen jälkeen. Tuota odotellessa ajattelin esitellä teille 'Marsulani' eli olohuoneessa sijaitsevan kaapin, sekä kertoa teille marsujeni ruokinnasta.

Marsukaappi marraskuussa 2012

Marsukaappi

Marsuni asuvat kuusi kerroksisessa 'marsukaapissa', jonka yhden kerroksen koko on 140x48cm. Tuo ala on jaettuna kahteen osaan, joista pienempi ns. pesäkoppipuoli on kooltaan 46x48cm ja ns. häkkipuoli on kooltaan 94x48cm. Lain mukaanhan yhteen kerrokseen saisi majoittaa kolme marsua, mutta itse yritän pitää marsuja väljemmin ja pidän maksimina kahta marsua / kerros.

Mikäli tilanne olisi niin ideaalinen, että minulla olisi vain yksi lauma tai vastaavasti jos saan jossakin vaiheessa rakennettua uroksille oman kaapin, niin tuon nykyisen kaapinhan voi yhdistää rampeilla yhtenäiseksi tilaksi, jolloin kaikki kuusi kerrosta saisi yhden lauman käyttöön. Tällä hetkellä kuitenkin suurinosa rampeista on nostettuna ylös.

Virikkeet ja piilopaikat vaihtelevat. Piilopaikkoina pääsääntöisesti käytän erikokoisia pahvilaatikoita, joita saan käydä hakemassa paikallisesta baarista kerran viikossa. Lisäksi käytän itseompelemiani putkiloita ja pussukoita, sekä petaan marsuille mukavan pehmoisia petejä joissa on kiva lökötellä. Pyrinkin hyödyntämään vanhat vaatteeni, pyyheliinat ja petivaatteet marsuilla, joten kierrätystä harrastan sopivassa määrin.

Ruokinta.
Marsujeni ruokinnasta ei tule kovin pitkää sepustusta, sillä en ole tehnyt siitä tähtitiedettä. Marsuillani on kokoajan hyvää heinää ja suosin puolikortistaheinää (heinässä on kortta, sekä hienompaa heinää), sillä marsuillani on erilaiset mieltymyksensä heinän suhteen.

Elsi ruokailee marraskuussa 2012

C-vitamiininsa marsuni saavat vielä toistaiseksi juomaveden joukossa, mutta olemme siirtymässä joko tuoreruuan päällä tarjoiltavaan tai ruiskulla juotettavaan antotapaan, jotta voin varmistaa jokaiselle marsulle varman c-vitamiini annoksen. Lopullinen antotapa määräytyy vähän noiden marsujen mukaan, mikä kullekin on helpointa ja voi olla, että saataan jatkossa tarjoilla c-vitamiinin monella eri tapaa marsusta riippuen.

Pellettinä syötän pohjana Black Horsen Basic -hevospellettiä, johon sekoitan 1:1 suhteessa kulloinkin ostosreissulla käteen osunutta marsupellettiä. Tällä hetkellä Loloa, mutta käytössä on myös mm. Altromin pet. Lisäksi sekoitan pellettien joukkoon myös ne mahdolliset näyttelyvoitot (tällä hetkellä Premium Freddy marsuruokaa). Pyrin siis pitämään marsujeni ruokinnan myös pellettien osalta vaihtelevana, mikä vähentää nirsoilua ja helpottaa jatkossa poikasten sopeutumista uusiin koteihin, kun valmiiksi ovat syöneet "vähän kaikkea".

Tuoreruokaa marsuni saavat päivittäin ja oikeastaan voisi sanoa, että he syövät sitä tuoreruokaa, mikä on kulloinkin tarjouksessa, joten porkkanat, punajuuret, salaatit, paprikat, kurkut yms. tulevat marsuilleni tutuiksi ja kunhan pakkaset alkavat kunnolla käyn keräämässä marsuille pajunoksia jyrsittäväksi. Kesäaikaan tuoreruokinta keskittyy luonnon antimiin ja ellen ehdi ulkoiluttaa marsuja ulkona aitauksissa, niin kerään niille tuoretta sisällä syötäväksi.

Elsi

Elsi syyskuussa 2012

Laitetaanpas Elsinkin esittelykin tulemaan, tuon kauniin raskattaren, todellisen "Ma Cheri"'n, pomottelevan primadonnan esittelyssä ei ylistyssanoja turhaan käytellä, sillä vaikka tyttö minulle tuli niin etten sitä ollut aikaisemmin nähnyt edes kuvasta, rakastuin siihen oikopäätä!

Elsin löysin netti-ilmoituksen kautti, kun sen omistaja haki sille pikaisesti uutta kotia. Hän oli tuonut Elsin poikasena Ranskasta Suomeen lomamatkatmuistona toisen marsunsa kaveriksi. Elsi kuitenkin jäi kaverin kuoleman jälkeen yksin ja kun sen omistajalla vielä puhkesi allergia (en tiedä kummin päin nämä kaksi tapahtumaa ovat olleet), niin uuden kaverin laittaminen oli hankalaa. Viimein kun Elsin edellinen omistaja oli muuttamassa poissa paikkakunnalta, päätti hän hakea tytölle uuden kodin ja tässä kohdin minä astun kuvaan.

7.8.2012 ajoi Elsin entinen omistaja autollansa pihaan. Rakastuin tuohon hieman isohkoon Ma Cheriin ja kuinka hienon värinenkin se on! En ole katunut hetkeäkään sitä, että tarjosin  Elsille kodin ja toivon kovasti ettei sen edellinen omistajakaan ole asiaa katunut, olen kuitenkin uskollisesti kirjoitellut tytön kuulumisia sähköpostilla vaikken vastauksia ole saanutkaan, tiedän kuitenkin hänen lukeneen mailini ja käyvän katsomassa Elsin kuvia kuvagalleriasta aika-ajoin.

Elsi tullessaan elokuussa 2012

Elsinhän otin näyttelyihin mukaan jo 11.8 ja sehän nappasi itsellenkä LKV vet:in. Seuraavissa näyttelyissään eli 4.11 Elsi nappasi jälleen LKV vet naaraan, sekä oli PPM1 ja sai ensimmäisen eliittipetkorttinsa. Sen lisäksi Elsi oli myös pet BIS2, joten en voi olla kuin tyytyväinen.

Elsin tarkkaa syntymäaikaahan ei tiedetä, mutta arviolta se on syntynyt 8/2009. Ison kokonsa vuoksi Elsi on ensinnäkin kaikkien rakastama ja kuten eräs tuomari Elsiä kuvaili, niin se on juuri sellainen, millainen pet marsun tuleekin olla. Kokonsa varjopuolena on se, että minä ihan oikeasti joka päivä pelkään että sille tulee jokin sairauskohtaus, sillä ruokahalunsa vuoksi sillä on todella suuri vaara ylipainoon ja laskenkin Elsin ruuat todella tarkkaan, sillä haluan viettää Elsin kanssa vielä useita vuosia yhdessä ja toki toivoisin sen bloggaavan vielä loputkin eliittipetkortit, jotta voisin anoa sille EPET arvonimeä.

Fredi "Mummo"

Mummo syksyllä 2012

Jatketaanpas eläinten esittelyissä etiäpäin. Kun Tahvo ja Gizmo, eivät tulleet keskenään toimeen, mutta Gizmo kuitenkin luonteeltaan oli semmoinen, että ajattelin sen tulevan toisen uroksen kanssa toimeen, niin aloin etsimään sopivaa yksilöä ja löysinkin heinäkuussa sopivan, kun 27.11.2008 syntynyt urosmarsu etsi uutta kotia.

Laitoin tarjouksen menemään ja reilun viikon odottelin vastausta, ennen kuin se tuli ja sen seurauksena Fredi muutti laumaani 16.7.2012. Seuraavana päivänä kynsienleikkuun yhteydessä kävikin vain ilmi, että "pappa" olikin mummo. Onneksi en ollut ehtinyt yhdistää sitä Gizmon kanssa, mutta seurasi tuosta paljon hyväkin ja voitte olla varmoja, että Fredin jälkeen olen tarkistanut sukupuolet marsuilta jo hakiessa, sillä naarasta mun ei ollut tarkoitus laittaa ollenkaan.

Hommasin mie Mummolle kaverin, totta kai, mutta siitä emme kerro nyt, vaan kerron Mummosta itsestänsä. Kaikkihan meillä ei ole mennyt yhteen ja iäkäs mummelimme on joutunut muiden marsujeni lailla kulkemaan useasti eläinlääkärillä, minkä lisäksi käytiinhän me kerran näyttelyissäkin, tosin huonolla tuloksella. En ole yhtään varma lähteekö Mummo enää näyttelyihin matkaan, sillä viimenäyttelyt jäivät välistä huonosti parantuneen nänäviirun vuoksi. Ehkäpä Mummo saa jäädä kunnolla eläkkeelle ja nauttimaan leppoisista päivistä.

Mummo on luonteeltaan juurikin semmoinen paljon käsitelty ja rakastettu lössykkä, joka viihtyy sylissä. Laumaan päästyään se on piristynyt paljon ja nykyään vähän sanotaan vastalausetta syliinotossa, kaverin kanssa kun olisi kivempaa, joten pienoista villiintymistä on rouvassa kenties tapahtunut meille tulon jälkeen. Mummo on kuitenkin juurikin se marsu, jonka huoletta voin laittaa uusien marsujen kanssa, sillä Mummo tulee toimeen kaikkien kanssa (tai ainakin tähän mennessä on tullut).

Mummohan täyttää pian neljä vuotta ja toivon meillä olevan yhdessä edessä vielä useita onnellisia vuosia. Uskon, että Mummosta tulee hyvä hoivaaja muiden naaraiden poikasille, oikea Mummo siis! Sen tilaa kuitenkin seuraan päivittäin tarkalla silmällä, sillä näyttelyissä käydessämme tuomari huomasi sillä joko kystan tai kasvaimen. Koska Mummon kunto on hyvä ja osaksi koska se on jo sen verran iäkäs, en ole nähnyt tarpeelliseksi sitä käyttää lääkärissä sen vuoksi, mikäli kunnossa tapahtuu pienikin muutos, niin sitten on lääkärireissu edessä.

Gizmo

Gizmo syyskuussa 2012

Minulle oli tulossa uros marsu, jolle tarvitsiin kaverin. Kun sillä hetkellä ei sopivia uroksia löytynyt Oulun seudulta, jouduin turvautumaan Keminmaassa toimivaan eläinkauppa Taikalintuun eli Gizmon kasvattajaan Suvi Mäkiseen. Sen seurauksena 13.5.2012 saapui minulle marsuista ei ehkä ihanin, mutta rakas kuitenkin eli Gizmo.

Gizmon nimen keksiminen ei ollut mitenkään yksinkertaista ja nimen lopulta keksi ukkoni. Kieltämättä söpö karvaläjä muistutti minunkin mielestäni tarpeeksi esikuvaansa ja lopulta Gizmon luonnekin on ystävällinen, kaikkien kaveri, vaikka joskus vähän pelottaakin. Parannusta on kuitenkin tapahtunut paljon, sillä tullessaan Gizmo meni paniikkiin kun sitä yritti ottaa syliin.

Valitettavasti Tahvo ei tullut pikku Gizmon kanssa toimeen ja sen vuoksi se asustaakin nyt yksin omassa kerroksessaan, mutta tulevaisuudessa on tarkoitus yrittä joskos Gizmo ja Lysti tulisivat toistensa kanssa toimeen, kunhan toi Lysti pääsee pois karanteenista.

Gizmolla on astutettu yksi naaras, mutta valitettavasti tuo naaras ja sen kolme syntymätöntä poikasta menetettiin raskausmyrkytykselle. Keväällä 2013 Gizmo kuitenkin pääsee treffaamaan Hunajaa, joten toivotaan että sitten saamme haluamani naaras poikasen jatkamaan Gizmon sukua. Tulevaisuudessa Gizmo on kuitenkin tarkoitus kastoroida, jotta se pääsee elämään rauhallista ja onnellista marsun elämää laumaan.

Gizmon kanssa kuljemme pet-näyttelyissä ja tähän mennessä olemme käyneet kahdesti, joista ensimmäinen kerta ei sujunut kovin hyvin, mutta toisella kerralla 4.11.2012 Gizmo sai KUMA:n yleiskunnosta. Aiomme Gizmon kanssa näyttäytyä OSJH:n näyttelyissä jatkossakin ja meitä saa kernaasti tulla tervehtimään, mikäli meidät sieltä bongaatte.

Osallistu sinäkin.

Aida järjestää omassa blogissaan joulukalenterin, jossa lukijoiksi liittyneiden osallistujien kesken arvotaan viikko kohtaisesti tavaraa. Ensimmäinen arvonta on 1.12 ja silloin palkintona on Aidan suunnittelema marsukoru.

Minä olen osallistunut, osallistu sinäkin :)

Veeti

Veeti nauttii kesän 2012 alusta.

Veeti, laumamme kolmas kissa on kastoroitu ja sirutettu kolli poika. Kaamea ilkimys, mutta sitäkin rakkaampi.

Olin tutustunut Veetiin jo sen ollessa noin vuoden ikäinen. Se olisi tullut silloin minulle hoitoon entisen omistajansa jouduttua asunnottomaksi, mutta koska Veeti, sekä myös Tiitiseni olivat molemmat leikkaamattomia, ei yhtälöstä olisi tullut mitään.

Kesäkuussa  2010 Veetin entinen omistaja tuli tulokseen, että kissasta luopuminen olisi sille parasta ja ohi mennen kysyi facebookissa olisinko siitä kiinnostunut tai tietäisinkö ketään joka sen ottaisi. Miettiin suurinpiirtein nanosekunnin, kunnes tuumasin tulevani sen hakemaan ja tuon seurauksena Veeti saapui laumaamme 21.6.2010.

Veeti oli tullessaan jo leikkautettu ja sirutettu, joten se helpotti päätöksen tekoa. Lisäksi kun ukkoseni rakastui Veetiin oikopäätä ja otti pojan omaksi lellikikseen, niin Veetin laumaan tulo oli vain positiivinen asia. Toki aikuisten kissojen toisiinsa totuttaminen ei ollut kivutonta, mutta vaivannäkö kannatti, sillä Tiitinen sai oman murusen ja Rääpy sai enemmän omaa rauhaa.

Veeti osaa olla äärimmäisen rasittava saadessaan riiviökohtauksen ja hyökkiessään tyttöjen kimppuun, saaden kuitenkin niiltä "selkäänsä". Kaiken kaikkiaan yhteiselo soljuu tasaisesti eteen päin ja koska Veeti on kaikkia kohtaan rakastettavan hellyyttävä ei sen riiviökohtauksillekaan voi kuin nauraa.

Tiitinen

Tiitinen keväällä 2012

Voisin jatkaa rakkaitteni esittelyä ja seuraavana vuorossa onkin sitten Tiitinen, kaunis laihialainen tyttö kissa.

Syksyllä 2008 olin jo hetken aikaa miettinyt laittavani Rääpylle kaveriksi toisen kissan ja kaverini kanssa oltiin jo keskusteltu hänen tyttö kissansa luokseni muuttamisesta, kunnes törmäsin Seinäjoen, Törnävän S-marketin ilmoitustaululla ilmoitukseen kotia vailla olevista kissan pennuista, sekä näiden emoista. Parin viikon ajan aina katselin ilmoitusta ennen kuin ottiin ilmoittajan puhelinnumeron ylös ja soittiin.

Sen soiton seurauksena seuraavana sunnuntaina 14.9, kamalassa krapulassa, naapurin pojan kuskaamana menin uutta kissaani hakemaan ilmoittajan kotoa. Kissa itse oli Laihialta kotoisin, ilmoittajan vanhempien maatilalta, jossa kuulemma oli ollut sekä ulko-, että sisäkissana. Kankaisessa kuljetuskassissa, kauimmaisessa kulmassa minua tuijotti silmät pyöreänä pieni, laiha ja todella pelokas musta nuori kissa, 18 viikkoinen Tiitinen.

Emänsä Lunan näköinen tyttö oli todella pelokas, mutta heti se oppi turvautumaan minuun, kun piti pelottavan Rääpyn kanssa metrin päästä toisistaan sähistä. Nopeasti tytöt kuitenkin sopeutuivat toisiinsa ja yhdessä köllöttelivät vaikka välillä Rääpy kaipasikin kovasti omaa rauhaa.

Rääpy ja Tiitinen 9/2008

Tiitinen sterilisoitiin syksyllä 2009, mutta aivan ilman ongelmia se ei sujunut ja leikkaushaava mätäni. Pelkäsin todella kovasti menettävänäi Tiitin, mutta onneksi lääkkeet ja "äidin" hellä hoiva auttoivat. Tuolloin Tiitisestä tuli lopullisesti minun kissani ja ette voi uskoa, kuinka hädissään se on, jos "äiti" on tuntia pidempään poissa kotoa. Tiitin paikka onkin mun vieressä sängyssä ja aamuisin se tukistaa mut hereille, joten pelkoa pitkään nukkumisesta ei ole (ellen sitten halua kaljuuntua).

Nykyään Tiiti on erottamaton leikatun kollin, Veetin kanssa ja ne makoilevatkin hyvin useasti yhdessä jossakin. Toki välillä pitää selvitellä kumpi määrää kaapin paikan, mutta ainakin toistaiseksi Tiiti on ollut hallitseva kuningatar, toisten kissojen enemmän tai vähemmän sen hyväksyen.

Tiitisen erityispiirteiksi voisin luetella koiramaisen tiettyyn ihmiseen (minuun eli "äitiin") kiintymisen lisäksi noutamisen. Tiitinen noutaa pientä punaista leluhiirtä (ja vain ainoastaan punaista, mutta jos punaiset on hukassa, niin pakon edessä myös sininen kelpaa). Mie naureskelenkin aina, että en mie koiraa tarvi, ku Tiiti noutaa, Veeti syö lattialta ruuan tähteet ja Rääpy on mitä mainion vahti.

Rääpy

Rääpy vahtaa marsuja toukokuussa 2012

Nyt seuraa lupaamani Rääpyn esittely. Tuon ihanan, toisinaan ärsyttävän äkäisen, mutta sitäkin suloisemman prinsessan elämän alkutaival on harmaiden pilvien reunustama.

Vuoden 2007 lokakuussa oli lumi satanut maahan jo aikaisin ja pakkanenkin paukkui kohtuullisen kovasti ajankohtaan nähden.


16.10. kun ilta oli vaihtumassa yöksi ja olimme laittamassa nukkumaan havahtui isäni ulkovalon syttymiseen ja outoon ääneen, joka kuului etuoven takaa. Aukaistuaan oven, juoksi hyvin laiha ja kylmettynyt kissa sisälle lämpimään surkeasti naukuen. Keräännyimme koko talon väki ihmettelemään tuota pakkasillan vierasta ja kun talosta ei löytynyt mitään kissalle sopivaa ruokaa, annoimme sille paremman puutteessa leipää, jota kissa söikin todella valtavalla ruokahalulla. Otin kissaparan viereeni lämpimään laittaessani nukkumaan, mutta pian havahduin kissan levottomuuteen. Laitettuamme valot päälle havaitsimme kissan saaneen keskenmenon, pienen nyytin, jota ei vielä kissan pennuksi tunnistanut.

Kun lokakuiselle vieraallemme ei löytynyt omistajaa ja kun sain silloisen vuokraisäntäni suostumaan kissan asunnossani olemiseen, niin leikkautimme Rääpyn ja siitä tuli minun kissani noin vuoden ikäisenä. Alkutaipaleemme ei tosin ollut kovin hohdokas, sillä parannuttuaan kävi ilmi kissan todella äkäinen luonne ja myönnän ajoittain jopa pelänneeni tuota äkäistä ja murhanhimoista kissaa, silti en luovuttanut ja tänä päivänä Rääpy on oma pikkuinen ihana prinsessani, jota vaalin ja rakastan, vaikka sen luonne koetteleekin välillä hermoja.

Rääpy toipuu kodin lämmössä 10/2007

Rääpyn kanssa joudumme valitettavan usein kulkemaan lääkärissä, sillä löytö ajankohdan aikainen kylmettyminen vaikuttaa elämäämme yhä tänäkin päivänä ja Rääpy on todella herkkä saamaan virtsatientulehduksen, minkä lisäksi se kärsii aika-ajoin muistakin tulehduksista, joita hoidamme vuoronperään. Myös sen hämärä menneisyys vaikuttaa sen kykyyn luottaa ihmisiin ja vaikka se onkin kaikkien vieraiden kimpussa, niin harvan syliin se hyppää ja vielä harvemman syliin se laittaa makaamaan ja minunkin syliini se hyppäsi vasta vuoden päästä löytymisestään, eikä se ole edelleenkään mikään sylikissa, vaikka yhteistä taivalta olemmekin kulkeneet jo vuosia.

Toivonkin saavani viettää vielä useita vuosia Rääpyn rinnalla, sillä hän on elämäni valo ja ne hetket, kun Rääpy hyppää syliini ja vaimeasti opettelee kehräämään (se ei kehrää, se tuhisee) antavat niin paljon, ettei sitä voi kuvailla ihmiselle, joka ei ole samanlaista luottamusta saanut kaltoin kohdellulta eläimeltä.

Alku aina hankalaa.

Mulla on ollut tää blogi jo kohta puoli vuotta luotuna, mutta tekstiä en ole vain saanut aikaiseksi. Blogin tarkoitus on keskittyä pääasiassa lemmikeihini ja hieman minuun itseenikin, mutta tuntuu ettei mitään kirjoitettavaa ole tai jos on, niin kertaakaan en ole mitään positiivista vielä voinut kirjoittaa, muuta kuin sen kuinka paljon rakastan lemmikeitäni.

Mulla on ollut aina lemmikeitä, ihan pienestä pennusta saakka jos jonkin näköistä.. Hevosista undulaatteihin ja todellakin kaikkea siltä väliltä.. Oli mulla lapsena hoitolehmäkin, jota kävin "naapurissa" harjaamassa. Joten totta kai se oli luonnollista hommata lemmikeitä myös omilleni muutettuani.

Ensimmäiseksi saapui sattumien kautta löytökissaneiti Rääpy, tuolloin arviolta vuodenikäinen kovia kokenut ihanuus. Tuosta on nyt aikaa 10 päivää yli 5 vuotta. Rääpyn tuloa, seuraavana vuonna laitoin neljä hamsteria (joista jokaisesta on nykyään jo aika jättänyt), parta-agama uros Agu tuli minulle puolivahingossa, toinen kissakin Tiitinen saapui elämääni ja sitä seurasi ihana kani Fifi. Näin ollen, kun muutin takaisin synnyin seudulleni oli minulla yhteensä 8 lemmikkiä mukana tuona joulukuisena pakkaspäivänä.

Lemmikeitä on tullut ja mennyt tuon jälkeen, mutta Rääpy ja Tiitinen ovat yhä minulla ja heidän lisäksi talomme kuninkaana komeilee Veeti, komea leikattukolli, joka tuli minulle kaveriltani. Hyvin on tuo kissa kolmikkoni sopeutunut liikkuvaiseen elämääni, tähän asti synnyinkodista lähdettyäni maksimissaan vuoden pysyviin asuntoihin. Monet varmaan ihmettelee, miksi näinkin levoton ihminen pitää niin montaa lemmikkiä, mutta mihinpäs sitä karvoistansa pääsee..

Näin ollen tässä puolen vuoden aikana on elämäni jälleen muuttunut radikaalisti. Laitoin kaksi 5kk ikäistä uros marsua Gizmon ja Tahvon, erosin, muutin omaan asuntoon ja nyt tuo kahden uroksen marsulauma on hieman kasvanut, vaikkakin Tahvon jouduin vasta hyvästelemään, vasta 9kk iässä.

Tätä kirjoittaessani minulla on siis kolme kissaa Rääpy, Tiiti ja Veeti, sekä 6 marsua; urokset Gizmo ja Lysti ja naaraat Fredi "Mummo", Elsi, Cila ja Hunaja. Eikä siinä vielä kaikki, sillä kokoajan hakusessa on beige marsu ja reilun viikonpäästä suloinen Mokka tyttö muuttaa laumaani myös. Jännitän myös saiko Gizmo Cilan kantavaksi, jolloin Itsenäisyyspäivän tienoilla olisi luvassa marsun poikasia, mikäli kaikki menee hyvin.

Kaikkea tätä varjostaa kuitenkin tieto, että viimeistään ensi kesäkuussa mun on pakko muuttaa halvempaan asuntoon, kun tipun nykyisiltä päivärahoilta pois ja ensi syksyny olisi tarkoitus lähteä opiskelemaan jotain. En oo vielä aivan päättänyt mikä olisi se minun ammattini.. Eläimet toki kiinnostaa, mutta sillä alalla ei ole töitä. Toisaalta olen aina halunnut yksityisyrittäjäksi, joten tuo työtilanne ei huolestuta niin paljoa, mutta kun oikeastaan tahtoisin tehdä jotain käsilläni ja muhun on tässä marsukaappia rakentaessa syttynyt pieni puuseppäkipinä. Aika näyttää mitä musta tulee isona, vaikka tokikin luulisi sitä tähän ikään mennessä sen jo keksineen.. Olen kuitenkin syntynyt jo vuonna 1987 ja yhden ammattikoulututkinnonkin saavutin loppuunsa.. Niiden papareiden mukaan olen varaosamyyjä, mutta koska miesten maailmassa hentona naisena elo ei ole mitään herkkua, niin en aio enää tuolle alalle palata, vaikka se onkin ollut päämääräni ala-asteikäisestä saakka.

Yritän nyt saada todellakin tämän blogin kirjoituksen käyntiin ja pahoittelen jo heti alkuunsa kirjoitusvirheitä, mulla on aina ollut ongelmia oikeinkirjoituksen kanssa (ihan vain siksi, että mulla on aina kiire joka paikkaan, joten kirjoitan nopeaan, enkä jaksa keskittyä rauhassa lukemaan kirjoittamaani teksitä läpi). Jos löydätte kamalia virheitä, niin niistä saa toki asiallisesti vinkata ;)

Voisinkin siis luvata vaikka ensi kerralla kertoa teille tarkemmin Rääpystä ja siitä eteenpäin vuorotellen tarkemmin jokaisesta nykyisestä lemmikistäni ja mahdollisesti jossakin välissä voisin kertoa edesmenneistäkin rakkaista karvatassuista. Tokikin myös nykyhetken kuulumisia pääsette lukemaan!