Olen pitkään jo miettinyt lisäännyttäjän ja kasvattajan eroja. Missä vaiheessa kyseessä on vain lisäännyttäjän työn tulos ja milloin ihminen voi hyvällä omalla tunnolla kutsua itseään kasvattajaksi ja toimiaan jalostamiseksi. Tässä asiassa on kaksi puolta, sillä kukaan lisäännyttäjä ei varmasti itseään siksi nimitä ja kasvattaja termin käyttö on usein harhaan johtava.
Olen ajatellut räikeimmän rajan lisäännyttäjän ja kasvattajan välille vetävän se seikka, että lisäännyttäjä ei osaa kertoa kunnon syytä miksi tietyllä yhdistelmällä on teetetty poikaset. Eläimiinsä ja kasvatustyöhönsä paneutuva kasvattaja osaa asiaa kysyvälle perustella, miksi on valinnut kyseiselle naaraalle juurikin tämän uroksen. Kasvattaja osaa myöskin kertoa, mitä yhdistelmästä on haluttu ja vastauksena ei varmasti ole 'Kuhan nyt tyttö tulisi' tai 'Kun ne on niin söpöjä'. Se onko kysymyksessä rotu marsu vai risteytys ei kerro vielä onko kysymyksessä lisäännyttäjän työn jälki vai kasvattajan tarkoin miettimä tulos. Monella virallisellakin kasvattajalla syntyy myös risteytyksiä, hyvästä syystä. Samoiten myös lisäännyttäjillä voi syntyä rotupoikasia, vaikka tämä ehkä harvinaisempaa onkin.
Yksi merkki millä erottaa lisäännyttäjän ja kasvattajan toisistaan on se, kuinka kiire poikasista on päästä eroon. Myynti ilmoituksissa lisäännyttäjillä voi lukea 'Myydään kiireesti' tai hintaa alennetaan tasaista tahtia, että tilaa vievästä urospoikasesta, jonka tilantarpeeseen ei ollut varauduttu kun naaras oli hetken mielijohteesta astutettu. Kasvattajat vuorostaan ottavat huomioon jo poikuetta suunnitellessa, että kaikille on tilaa ja poikasille oetsitään kaikessa rauhassa oikeanlaiset ja hyvät kodit, toisinsanoen kasvattajalla ei ole tuntuva kiire päästä poikasista eroon.
Ostajan päätettäväksi jääkin sitten haluaako ostaa marsunsa lisäännyttäjältä, kasvattajalta vaiko eläinkaupasta (tällä kertaa emme kuitenkaan puutu eläinkaupan tarjontaan, siitä juttua mahdollisesti seuraavalla kerralla). Lisäännyttäjän marsut eivät välttämättä ole sen sairaampia kuin kasvattajien marsut, vaikka lisäännyttäjien marsujen taustat harvemmin ovat tiedossa, eikä suurelle osalle ole saatavana edes sukutaulun puolikasta. Kasvattajalta ostettu marsu on kuitenkin useammin enemmän juuri kerrotun lainen ja yleensä kasvattaja osaa kertoa marsun mahdollisista sukurasitteista.
Olen ajatellut räikeimmän rajan lisäännyttäjän ja kasvattajan välille vetävän se seikka, että lisäännyttäjä ei osaa kertoa kunnon syytä miksi tietyllä yhdistelmällä on teetetty poikaset. Eläimiinsä ja kasvatustyöhönsä paneutuva kasvattaja osaa asiaa kysyvälle perustella, miksi on valinnut kyseiselle naaraalle juurikin tämän uroksen. Kasvattaja osaa myöskin kertoa, mitä yhdistelmästä on haluttu ja vastauksena ei varmasti ole 'Kuhan nyt tyttö tulisi' tai 'Kun ne on niin söpöjä'. Se onko kysymyksessä rotu marsu vai risteytys ei kerro vielä onko kysymyksessä lisäännyttäjän työn jälki vai kasvattajan tarkoin miettimä tulos. Monella virallisellakin kasvattajalla syntyy myös risteytyksiä, hyvästä syystä. Samoiten myös lisäännyttäjillä voi syntyä rotupoikasia, vaikka tämä ehkä harvinaisempaa onkin.
Yksi merkki millä erottaa lisäännyttäjän ja kasvattajan toisistaan on se, kuinka kiire poikasista on päästä eroon. Myynti ilmoituksissa lisäännyttäjillä voi lukea 'Myydään kiireesti' tai hintaa alennetaan tasaista tahtia, että tilaa vievästä urospoikasesta, jonka tilantarpeeseen ei ollut varauduttu kun naaras oli hetken mielijohteesta astutettu. Kasvattajat vuorostaan ottavat huomioon jo poikuetta suunnitellessa, että kaikille on tilaa ja poikasille oetsitään kaikessa rauhassa oikeanlaiset ja hyvät kodit, toisinsanoen kasvattajalla ei ole tuntuva kiire päästä poikasista eroon.
Ostajan päätettäväksi jääkin sitten haluaako ostaa marsunsa lisäännyttäjältä, kasvattajalta vaiko eläinkaupasta (tällä kertaa emme kuitenkaan puutu eläinkaupan tarjontaan, siitä juttua mahdollisesti seuraavalla kerralla). Lisäännyttäjän marsut eivät välttämättä ole sen sairaampia kuin kasvattajien marsut, vaikka lisäännyttäjien marsujen taustat harvemmin ovat tiedossa, eikä suurelle osalle ole saatavana edes sukutaulun puolikasta. Kasvattajalta ostettu marsu on kuitenkin useammin enemmän juuri kerrotun lainen ja yleensä kasvattaja osaa kertoa marsun mahdollisista sukurasitteista.
