Kuulumisia, niin hyvää kuin huonoa

Missy 15.2.2015

Viime viikonloppuna, hyvin myöhänä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä meille saapui "paketti" Pirkkalasta Ginka's hiirulasta. Paketti oli lähtenyt matkalle perjantaina puolen päivän aikaa ja se kävi mutkan Hämeenlinnassa marsu näyttelyissä. Sisältö oli mitä suloisin, kaksi tyttö hiirtä, joista toinen jatkoi matkaansa sitten sunnuntaina uuteen kotiinsa Iihin.

Meille itsellemme paketin sisältä paljastui ihastuttava lk chocolate naaras Ginka's Look Out for Mr. Stork eli Missy. Kaunis tyttö hän on ja hyvä käsitellä. Tulevaisuudessa hän pääsee aluksi yksiin Tatun kanssa ja myöhemmin sitten mahdollisesti vielä Aatunkin kaveriksi :) Joten ihania suklaa lapsosia olisi odotettavissa keväämmällä.

Tom ja Jerry tullessaan

Mutta kun jotain hyvää, niin huonoakin. Meidän ihanat pygmit Tom ja Jerry löytyivät mystisesti kuolleena molemmat sunnuntaina. Pojista ei löytynyt mitään viitteitä ulkoisesti, että mikä olisi voinut olla menehtymisen syynä. Ainoa muutos hoidossa/ruokinnassa oli JR Farmin kuivatut kirsikka herkut, joita olen viime aikoina kaikille jyrsijöille antanut. En kuitenkaan usko, että menehtymisen syy olisi niissä, mutta tässä pitää ottaa huomioon se, että afrikkalaiset kääpiöhiiret ovat vielä melko vieraslaji lemmikkinä ja kaikkea ei valitettavasti vielä tiedetä, mutta opimme jatkuvasti.

Poikia on kyllä todella ikävä, eikä oikein vieläkään tajua että ne on poissa. Sitä luulisi että kun eläinmäärä on kasvattamisen vuoksi suuri, että sitä tottuisi myös menetyksiin, mutta ei se valitettavasti ole niin, joka kerta se kirpaisee, välillä vain enemmän, kuten nyt. RIP Tom & Jerry!

Olen ollut yhteyksissä poikien kasvattajaan ja mahdollisesti uusi uros pari olisi tulossa meille, kunhan kasvavat vieroitusikään. Myös kauan haaveissa ollut laji rantautuu tänä keväänä meille, tarkemmin toukokuun alussa ellei mitään traagista tapahdu 2/3 eläimestä on jo maksettuna ja sen kolmannenkin omistajuus siirtyy minulle ensi kuun alusta, kuljetusta vain pitää hieman odottaa. Kyseessä on kolme ihastuttavaa afrikkalaista kääpiöunikeko poikaa <3

Viikonlopun saldo & OSJH:n näyttelyt

Lauantaina 31.1 oli Liingassa OSJH:n näyttelyt. Meidän elukkalasta osallistui Aatu, saaden EP:n "Syötävän suklaisesta väristä", tuomarina oli Piia Niemelä (arvostelu postauksen lopussa). Myös edellisvuoden hiiri enkeleitä muistettiin, kun viime vuoden hiirten vuoden voittaja plakaatit saatiin viimein kotiin. Queen oli jaetulla 3. sijalla ja Proffa jaetulla 2. sijalla.

Hiirulaan saapui myös uusia jäseniä, kun lauantaina meille muutti kaksi lk burmese fox naarasta Fasupala "Nala" ja Fazerina "Riina". Tytöille piti aluksi tulla sunnuntaina siamese seal point ukkeli miehekkeeksi, mutta valitettavasti asia peruuntui.. Joten tytöt pääsevät kuukauden päästä ekaksi yksiin Aatun kanssa, sillä välin, kun sopivaa pointti urosta etsin, sitte tulevaisuuden pariksi.

Sunnuntaina meille saapui myös hiiruja, kun Mephala's hiirulasta tuli kaksi suloista lks chocolate naarasta Modi ja Mephala's Miss Charlene "Lena", joista jälkimmäinen on Proffan siskopuolen tytär. Näin saimme siis takaisin Proffan linjaa hiirulaamme ja toivommekin saavamme Proffan veroisen hurmurin tänne jatkossa. Modi pääsee kuukauden päästä morsiammeksi Tatulle ja Lena saa vielä varttua rauhassa, kun on juuri sen 5 viikkoinen kakara (mutta tulevaisuudessa hänkin on menossa Tatulle morsmaikuksi) ^^

Ohessa kuvia uusista hiirulaisista, sekä meidän Arttu -miehestä :)

Nala

Riina

Arttu

Modi

Lena <3

Tuo Lena on kyl ihan mun uus kullanmuru. Tosi suloinen ja persoonallinen tapaus!

Mutta nyt se Aatun arvostelu lauantailta;

Yleiskunto; Sporttimalli :)
Turkki; Upea turkki (kummasti alkoi tekemään mieli suklaata)
Korvat, silmät, hampaat; Valloittavat silmät.
Käsiteltävyys; Agiilinen herra, mutta hyvin käsiteltävissä
Yleisvaikutelma; I-h-a-n-a

Lepää rauhassa Kidi.

Sain juuri surullisia uutisia kasvatistani Orchidista, tutummin Kidistä. Kidi oli sairastunut joulun alla ja se oli käytetty eläinlääkärissä, mutta lääkkeistä huolimatta Kidi menehtyi 22.12.2014 ja on nyt paremmilla kuikutus-mailla. Lepää rauhassa Orchid, sinua ikävöimään jää minun eli kasvattajasi lisäksi, omistajasi ja emäsi Hunaja. Ja kiitos Lealle, kun pidit tytöstä niin hyvää huolta!

Kidi. Kuvan (c) Lea Nuosmaa

Kidi syntyessään.

Kidi 3 viikon iässä.

Lepää rauhassa Ice

Ikävät uutiset eivät sitten tunnu saavan loppua. Tiistaina Ice löytyi kuolleena kun menin hakemaan marsuja tänne uudelle asunnolle.

Kuvan (c) Jukka Dahl

Lepää rauhassa rakas, ihana Nikean Pretty Nice Ice!

Niin hyvässä kuin pahassakin

Hieman vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoittamisesta. Ei ole vain ollut fiilistä kirjoittaa, niin paljon surua on mahtunut meidän syksyymme. Ei riitä, että jouduin lopettamaan hiiret, myös Salme menehtyi. Lisäksi oma äitini kuoli lokakuussa syöpään ja aika on mennyt jonnekin, mitään en ole saanut aikaiseksi, mutta silti ollaan jo melkein joulussa menossa.

Olen muuttanut eläinten kanssa poikaystäväni luokse tai noh marsut muuttavat lähi päivinä. Jyrsijät saavat oman huoneen ja maltan tuskin odottaa, että kaikki on paikoillaan niin saan teillekin esiteltyä eläinten uudet asuintilat.

Uusia jyrsittimiäkin on laumaamme saapunut, tässä heistä pienet esittelyt.

Temple Of Artemis "Arttu"
lk suklaa uros, syntynyt 26. kesäkuuta 2014 kasvattaja Emma Timlin.

Arttu on oman arvonsa tunteva hamsteri uros. Edellisen hamsterin kuolemasta oli kulunut aikaa jo 3,5 vuotta kun syrkkikärpänen pääsi jälleen iskemään ja kun Emmalla tuli myyntiin suklaan värisiä poikasia alkoi Artun matka luokseni.

Arttu vielä hieman arastelee, mutta eiköhän sekin mene ohi, kun nyt on kissat pois lähettyviltä ja pojan käsittelykin helpottuu (ei tarvitse tehdä enää operaatiota "missä kissat?"). Muuten yhteiselo on Artun kanssa lähtenyt hyvin käyntiin ja mahdollisesti se pääsee näyttäytymään julkisesti tammikuun näyttelyihin.

Hiiden Factive "Aatu"
lk cc uros, syntynyt 25. toukokuuta 2014
kasvattaja Inka Karhukorpi

Aatu on tosi kiva hiiri uros. Sen sävy voisi olla parempi, mutta pitäähän sitä olla jotain tekemistä kun lähtee pojasta omaa linjaa luomaan.

Pojan tulosta oli tosiaan Inkan kanssa sovittu jo ennen kuin muut hiiret sairastuivat ja ne jouduin lopettamaan, mutta nyt asiaa katsoessani on ehkä hyväkin lähteä aloittamaan ihan alusta, voin hyödyntää jo oppimaani ja välttää tekemästä samoja virheitä uudestaan :)

Hiiden Good Trails "Tatu"
lk cc/b mm uros, syntynyt 11.kesäkuuta 2014
kasvattaja Inka Karhukorpi

Tatu on hieman vilkkaampi tapaus, mutta hyvä käsitellä eikä ole säpsy tai mitään, sillä vain on virtaa ja kaikkea pitäisi olla tutkimassa. Tatulla on hyvin ikävä tapa kasata kuivikkeet juomapullon alle, minkä vuoksi saan olla monta kertaa päivässä täyttämässä pulloa ja vaihtamassa märkiä alusia (on muuten turhauttavaa).

Tatusta tulee myös oman linjani kanta uros, kunhan ne morsiammet vain löytyvät. Tatun sävy on mielestäni tosi kiva ja vyökään ei ole hassumpi (aiempiin bandiittoihini verrattuna). Joten eiköhän tästä hyvä tule.

Tom ja Jerry
afrikkalaiset kääpiöhiiri veljekset, syntyneet 9. lokakuuta 2014
kasvattaja Minna

Pygmit ovat olleet haavenani jo useamman vuoden ja parin vuoden etsinnän jälkeen minua viimein lykästi kun sopivat yksilöt löytyivät Rovaniemeltä.

Pojat ovat vielä melko ujoja, eikä niitä kamalasti näe (ruokinta rutiineihimme kuuluukin terran sisustuksen purku, jotta voin tarkistaa poikien kunnon). Ovat kyllä äärettömän ihania ja vikkeliä otuksia, pojat ovat kyllä vieneet totaalisesti sydämeni <3

Thunder "Poju"
risteytyskani uros, syntynyt 30. heinäkuuta 2013
kasvattaja tuntematon

Hankkiin Pojun Salmen tilalle, Urkille kaveriksi. Luonteeltaan Poju on tosi virkeä, utelias ja vilkas. Sen ja Urkin yhteiselo on lähtenyt käyntiin vaihtelevalla menestyksellä, joten vielä ei uskalla sanua tuleeko pojista elinikäiset kaverit.

Tällä hetkellä kanit asuvat siskoni tallissa, koska uudessa asunnossa ei ole sähköpistoketta takapihalla ja näin ollen kaneille ei olisi saanut koppiin lämmitystä, eikä lämmitettävää vesikuppia.

Että semmoiset tulokkaat. Huomasin mä tässä että toi Julmiskin on jäänyt esittelemättä, mutta esitellään poika sitten omatta julkaisussaan myöhemmin :)

Kauhujen kesäkuu

Jäänyt tämän blogin päivittäminen todella vähäiselle. Ei ole ollut voimia ottaa härkää sarvista ja kirjoittaa.

Loven kuoleman jälkeen alkoi marsulassamme todelliset kauhun hetket, kun marsuja alkoi menehtymään yksi toisensa jälkeen. Aluksi erillään olleista uusista beigeistä kuoli kaksi ja ajattelimme, että kysymyksessä olisi ollut vain niillä ollut, niihin rajoittunut juttu, kunnes alkoi muitakin marsuja kuolla.

Eläinlääkärit eivät ennen juhannusta voineet auttaa, erääseen eläinlääkäriin meni usko totaalisestä tämän ehdottaneen ettei voi tehdä mitään ennen kuin odotan että lisää marsuja kuolee ja lähetän Eviralle avattavaksi. En halunnut kuullakkaan sellaista ja olin aivan masennuksen partaalla. Marsuja oli kuollut jo viisi. Samana iltana kun eläinlääkäreiden kanssa keskusteliin ja apua etsiin, kuoli illalla oma kasvattini Lily. Olin samaisena päivänä vaihtanut marsuille kaikki aluset, desinfioinut niiden asuintilat, hakenut kokonaan uutta heinää ja lopettanut tuoreruokien antamisen. Lisäksi koska marsut tuntuivat kaasuisilta aloittiin kaikille (myös oireettomille) Dislaflytyl kuurin.

Seuraavana iltana rakas, rakas Pekoni menehtyi, mutta osa edellisenä iltana kaasuuntuneelta tuntuneista marsuista oli pirteämpänä.

Pekoni jäi viimeiseksi kuolleeksi. Valitettavasti se ei saanut Fuffea tiineeksi. Beige projekti on sikäli vaakalaudalla, että marsulassa on nyt enää kaksi astutukseen soveltuvaa naarasta (kun Fuffea en uskalla enää yrittää, jää tähän sitten lemmikiksi vaikka sen jalostusnaaraaksi hommasinkin) ja projektiin sopivia uroksia kolme kappaletta.

Tänä vuonna ei ole uusia poikueita luvassa!

Mutta pieni hiljentyminen vielä kesäkuisten kauhuviikkojen aikana menehtyneiden marsujen muistoksi;
This I Love "Love", beige/white naaras, oma kasvatti
Habanero's Random Task "Fantom", beige tan uros, kasvattaja Anu Saarela
Rise From Ashes "Feeniks / Kenopää", beige uros kasvattaja Jan Shop
Fredi "Mummo", golden agouti/golden naaras, kasvattaja tuntematon
My Sweet Lily "Lily", chocolate/golden naaras, oma kasvatti
Imargos Bei-Con "Pekoni", beige uros, kasvattaja Helena Rehnström
Every Rose Has Its Trones "Rose" orange argente naaras, oma kasvatti

Syynä tähän kaikkeen täytyi olla ruokamyrkytys, joko tuoreruuista tai heinästä johtuva, itse veikkaisin tuota tuoreruokaa, sillä samaa heinää syöneet kanit (jotka ovat tunnetusti herkkämahaisia otuksia) olivat pirteitä ja kunnossa.. Kanit saivat myös tuoreruokansa pihalta, marsujen kanssa emme olleet vielä siirtyneet ruohonsyöntiin vaan ne söivät kaupasta hommattuja vihanneksia ja kasviksia. Joten tuo tuoreruoka on vahvempi arvaukseni syyksi. Että näin voi käydä vaikka ruuat hyvin peseekin, koskaan ei voi tietää. Voi kun olsimme vain heti hoksanneet ruokamyrkytyksen mahdollisuuden, niin olisimme voineet ehkä ehtiä pelastaan osan nyt kuolleista.

Lepää rauhassa Taavi & Love

Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, ei tälläkään kertaa.

Eilen aamulla jouduin hyvästelemään Loven, oman rakkaan beige/white kasvattini kun se löytyi velttona ja henkeä haukkoen. Epäilen sen saaneen jotain henkeensä, mutta kun ensiapukeinot eivät auttaneet oli hyvästien aika. Valitettavasti Lovesta ei tullut napsittua kuvia kuin silloin poikasena vain :(

 Nyt sitten Taavikin matkaa pilvireunalle. Vanhan kissan uudelleen sijoittaminen ei ole yksinkertainen homma. Ihana kissahan Taavi oli, kaunis kuin mikä ja sopuisan luonteinen, mutta valitettavasti se jostain syystä kehitti pahan käytöshäiriön, johon ei apukeinoja löytynyt, joten lopetus oli ainoa kissallekin hyvä vaihtoehto. Nyt Taavi on stressivapaa ja ehkäpä se siellä piklvenreunalla ystävystyy Rääpy-rinsessani kanssa.

Hiiriuutisia, poikasia ja vähän ikävempääkin asiaa

Meillä hiirulassa on pöpö. Tällä hetkellä niiskutellaan kahdessa terrassa. Hiirulan sisään-ulos liikenne on katkolla, kunnes ollaan varmasti terveitä. Yksi niiskuttavista on oletettavasti tiineenä, ei kivaa yhtään.

Vanhin naaraamme Yö Päivää Keinuttaa "Keiju" jouduttiin lopettamaan eilen, kun oli niiskutukseltaan mennyt niin huonoon kuntoon hyvin nopeasti, nuoremman hiiren kohdalla olisin odottanut vuorokauden, mutta Keiju oli jo 1v 3kk ikäinen, joten en halunnut ottaa riskiä, että olisi tuskissaan kuollut yön aikana tms.

Hiirulassamme on myös uusia poikasia, kun hd-poikue syntyi 30.5 yhdistelmästä Sookie x Johnny remember me. Syntyi dove tan hiiruja, argente tan, agouti tan ut ja muutama black/black tan hiiru eli juurikin sitä mitä odottiinkin.

hb-poikue 13 vuorokautta

hc-poikue 10 vuorokautta

hd-poikue 7 vuorokautta

Lepää rauhassa Queen, tervetuloa Salme + lyhyt esittely Taavista

Saman päivän iltana (28.3), kun Beibe ja poikaset jouduttiin hätä lopettamaan, jouduin lopetuttamaan myös parhaimman hiireni Bandit Queenin. Queenille kasvoi parissa viikossa todella iso (1/3 hiiren koosta) kasvain. Queen ehti melkein 1 vuoden ja 1 kuukauden ikään, joten normaalin pituisen hiiren elämän se ehti viettää. Queenia tulee kyllä ikävä, se oli oma persoonansa ja niin tavattoman kaunis!

Täsä viimeinen kuva Queenista 2/2014 otettu.

 30.3. laumaamme muutti uusi jäsen, kun ranskanluppa Salama, tuttavien kesken Salme tai Selma (kummin päin se nimi kulloinkin suussa vääntyy) asettui taloksi. Salme on 8.6.2010 syntynyt, joten jo vähän iäkkäämpi matami, ihana ja tempperamenttinen tapaus. Se on nyt alkuun majoittautunut sauna-pesuhuone osastolle ja on jo näyttänyt talon kissoille kuka on pomo ;) Tässä kun pakkaset loppuu ja ilmat paranee, niin Salme pääsee ulos isoon ulkotarhaan kaverin kera. Maltan tuskin odottaa, että pääsen tutustuttamaan Salmen sen tulevalle leikatulle poikakaverilleen. Toivotaan, että kaikki suijuisi hyvin ja puputit hyväksyisivät toisensa.

Salme saapuessaan kotiimme 3/2014.

Niin ja Rääpyn muistokirjoituksen yhteydessä taisin mainita uudesta kissastakin. Tosiaankin kun lauma alkoi näyttää kissojen osalta liian pieneltä, niin laumaamme muutti pian 11 vuotias leikattu valkoinen, pitkäkarvainen kollikissa Taavi. Ihana tapaus, joka on yllättävän kivuttomasti sopeutunut elämäämme.

Taavi on valinnut nukkumapaikakseen askartelukangas laatikon.

In loving memory; Beibe & poikaset

Toivon, että mahdollisimman moni poikasia suunnitteleva lukisi tämän ja harkitsisi uudelleen ovatko ne poikaset niin tärkeitä, että tieten tahtoen saattaa naaraan vaaraan.

Eilen oli Beiben tiineyden 58. vuorokausi. Tullessani kotiin huomasin, ettei Beibe suostunut syömään ja tarkasteltuani sitä tarkemmin selvisi syykin, mahdollisesti raskausmyrkytys. Nesteyttiin sitä illalla parhaani mukaan ja tänä aamuna vielä lisää ennen kotoa lähtöä.

Nyt illalla Beibe piti hätälopettaa. Sen tila oli jo todella paha. Sillä oli mahassa kolme kaunista, jo aiemmin kuollutta poikasta, kaksi dalmatialaista ja self (kaksi urosta ja naaras).

Kaiken piti olla kunnossa, Beiben laumassa asuvat kaksi yhtä pitkällä olevaa naarasta voivat hyvin. Kaikki ovat olleet samalla hoidolla, hyvää heinää, erilaisia kasviksia, hedelmiä ja vihanneksia paljon, sekä tietenkin hyvää pellettiä unohtamatta. Silti kävi näin.

Mua niin harmittaa, että koulukiireiltäni en huomannut klassista raskausmyrkytyksen oiretta eli ruuan valikoiminen vaan tilan piti mennä noin pitkälle :( Voi Beibe rakas raukkaa. Nyt se voi levätä rauhassa ilman kipuja. Sitä tulee niin ikävä!

Beibe syksyllä 2013

Jää hyvästit rakkaimpain, in loving memory of Rääpy

Tammikuulta lähtien mie jo aloin arpoa mitä teen Rääpyn kanssa. Se oli selvästi kipeä ja sen sauraushistoria kun oli niin kirjava, niin oikeastikin miettiin vakavasti onko jatkuvasti eläinlääkärissä ravaaminen ja kipeänä oleminen kissan arvoista elämää. Ja eihän se ole.

Päätöksen seurauksena rakkaista rakkain, ihanaakin ihanempi äkäinen leijonani matkasi parempaan paikkaan 13.2.2014. Rääpy käytiin hautaamassa eläintenhautuumalle, jonne tässä keväämmällä käyn pystyttämässä kunnollisen muistokyltin.

Itseasiassa mie kirjoitan tätä tekstiä 24.2, koska en ole aikaisemmin kyennyt. Meidän talo tuntuu niin tyhjältä, Tiitinen oli ensimmäisen viikon ihan hukassa ja selvästi kaipasi Rääpyä. Veeti oli kuulemma ensimmäisen illan myös ihmetellyt, mutta sen jälkeen kolli on ollut vapautuneempi.

Mä tulen ikuisesti kaipaamaan Rääpyä ja se tulee aina olemaan Harmin kanssa mulle ne the kissat, vaikka mulle tuleekin varmasti vielä olemaan useampikin kissa. Näillä näkymin laumaan muuttaakin parin päivän päästä 10 -vuotias valkoinen leikattu kolli, mutta hänestä lisää myöhemmin.

Rest in peace Senni

Kaunis Senni on poistunut luotamme. Ihastuttava lyhytkarvainen satiini black even mm tyttö oli koko hiiri laumani kaunistus ja ylpeyden aihe. Lepää rauhassa ihana, kaunis, rakas Sea Breeze!

Levätkää rauhassa Frederik ja Summer.

Eilen 11.12 oli tuplasti surullinen päivä, kun kaksi ihanuutta kuoli.

Anemone's Fenrir eli Frederik, ihana beige dutch marsu urokseni, sekä Summer Wine eli Summer, kaunus ssp hiirinaaraani.

Ei tässä osaa enää mitään sanoa :(

Lepää rauhassa rakas Angel

Toissa iltana tai paremminkin aamuyöllä Angel ei suostunut syömään. Eilen (9.12) aamulla Angel oli poissa. Angel oli vähää vaille 5 viikkoinen. Suru on suuri ja ikävä vielä suurempi.

Susun elämä.

Kaunis Susu eli lyhyen elämän, mutta ehti koskettaa sieluani syvästi. Susu syntyi keskosena ja kahden päivän ikäisenä painoi vain 44g, jolloin aloin sitä tukiruokkia. Kolmen päivän iässä sen emä lopetti sen lämmittämisen ja löysin kylmettyneen pikkuisen yksin asumuksen nurkasta.

Vuorasin karkkilaatikon t-paidalla, asettelin keskelle lämminvesipullon ja nostin pienen Susun siihen viereen. Lämmiteltyään pikkuinen jo hieman piristyikin ja saatuaan maitoa tunnin välein oli Susu pitkän yön jälkeen neljännen päivän aamuna jo hyvässä kunnossa ja uskalsin vähän jo toivoa, että se voisi selvitä.

Iltapäivällä kuitenkin punnituksen yhteydessä ilmeni, että ruokinnasta huolimatta Susu oli vain laihtunut ja kun maidon nieleminen alkoi olla pikkuiselle jo työlästä oli aika sanoa pikkuiselle hyvästit.

Lepää rauhassa rakas ihana Suspicious Mind eli Susu!
28.11.2013 - 2.12.2013

In loving memory of Lysti

9.10.2013 vaipui ikiuneen marsulamme yksi suurimmista ja hellyyttävimmistä persoonista. Lystin elimistö ei kestänyt hengitystietulehdukseen syötyä antibioottikuuria ja jouduimme sanomaan sille hyvästit aivan liian aikaisin.

Lepää rauhassa rakas, ihana Lystiseni!

In loving memory of Niki

Suolistotulehduksen ja kovan ripulin seurauksena Nikin elintoiminnot pettivät 24.9.2013 klo 23:51.

R.I.P. Molina

Rakas ihana oma kasvattini Molina jouduttiin tänään hätälopettamaan. Ottaessani juomapullot täyttöä varten pois oli kaikki hyvin, tullessani 5 minuutin kulutta takaisin täysien vesipullojen kanssa löysin Molinan tuskissaan makaamassa. Nyt Molina uinuu yhdessä Elsin ja kumppaneiden kanssa.

Mä en tiedä mitä sille tapahtui. Ulkoisesti kaikki vaikutti ja tuntui normaalilta, Molinalla vain oli kovia tuskia. Se vain makasi. Nyt sillä ei ole enää kipuja. Lepää rauhassa rakas ihanuuteni!

In loving memory of Elsi

Elsi saapuessaan 7.8.2012

Elsi rakas, oma ma cherini sulostutti elämääni melkein vuoden päivät. Elsi oli laumansa yksinoikeutettu johtaja, oman arvonsa tunteva ja hyvin määrätietoinen. Se rakasti syömistä ja sen kanssa taistelimmekin jatkuvasti painon kanssa, voi että kun olisin vain aikaisemmin tiennyt mistä jatkuva painon nousu, laihiksesta huolimatta johtui.

Keväällä alkoi hälytyskellot soida, kun rupesin miettimään kokoon panoja Limingan ja Nivalan näyttelyihin. Tuolloin täytyi tehdä päätös ja jättää Elsi näyttelyeläkkeelle ja tuon jälkeen sen kunto lähti tasaisesti laskemaan. Olin vakuuttunut, että sillä olisi sydänvika, mutta kesäkuun alussa saatu tieto siitä, että kysymyksessä olikin todennäköisesti kasvain tuli täytenä yllätyksenä. Kuitenkin se selitti miksi laihiksella ollut marsu vain lihoi, kasvainhan se siellä kasvoi ja painoi.

Linssilude.

Muina oireina Elsillä oli jaksamattomuus lämpimällä ilmalla, käytyään syömässä se ei usein jaksanut montaa askelta ottaa, kun se huohottaen lösähti makaamaan. Hetken maattuaan se kuitenkin jatkoi matkaansa ja kun ilmat onneksi alkukesästä viileni, niin Elsin oli helpottui huomattavasti, vaikkei se ihan oma pirteä itsensä ollutkaan. Lisäksi siltä lähti karvat tai oikeammin irtosi karvat tuppoja, jos takapuolen päältä nyppäisi, kyljistä ja niskasta karva ei kuitenkaan irronnut.

Elsi sai kuitenkin onneksi nauttia kesästä näinkin pitkään. Paino sillä alkoi tuossa juhannuksen jälkeen tuntuvasti laskea (maha oli iso kuin ilmapallo, mutta luut alkoivat pikkuhiljaa tuntua paremmin ja paremmin. Niinpä Elsi sai luvan lähteä viimeiselle matkalleen eilen, 12.7.2013. Lepäämään se pääsi vanhan kaverinsa Cilan viereen, Tahvon haaremiin.

Lepää rauhassa ja kivutta rakas Elsi!

Ma Cheri <3

Heinäpedillä on hyvä levätä.

 

Mummo ja Elsi, marsukaapin ensimmäiset asukit.