Esittelyssä; Julmis

Noniin, nyt kun heltisi muutto järkkäilyjen lomassa pieni hetki aikaa, niin ajattelinpas viimein kirjoitella teille Julmiksen esittelyn.

29.3.2014 syntynyt sininen bicolour uros kissa Julmis, muutti laumaamme kesäkuussa. Nimen sille antoi toi miehen puolikkaani ja täytyy kyllä myöntää, että nimi on sille enemmän kuin sopiva.. Sillä kuvissa Julmis tavallisesti esiintyy kera häijyn ilmeen.

Luonteeltaan Julmis on äidin mussukka, mikä on aiheuttanut pieniä konflikteja tuon Tiitisen kanssa, kun se ei saakaan olla enää se joka tulee mut herättämään. Muuten yhteiselo on sujunut hyvin. Julmis ja Veeti on kavereita ja Neiti-koiran kanssa ollaan hyvin ystäviä, vaikkei nyt ihan kylkikyljessä enää nukutakkaan (tullessaan Julmis nukkui yleensä päikkärit Neidin kainalossa sohvalla).

Julmis on todellakin MIES talossa (kun ei olla vielä leikkuulle asti keretty) ja jo ihan pentuna se teki selväksi muille kissoille, että hän on se joka määrää. Tokikaan Veetiä ja Tiitiä se ei pahemmin näyttänyt haittaavan, olivathan he jo tottuneet olemaan johdettavana, kun Rääpy vielä eli. Julmiksen rohkeus ja uteliaisuus, sekä pomottelu vaan hieman on käynyt minun hermoilleni, kun toi kissa eräässä vaiheessa päätti, että terraarioissa asuvat hiiret ovat hänen, sekä marsukaapista ton koltiasen löysin harvase päivä, mitä sitten siellä tekikään, kun marsut ainakin saivat pitää henkensä..

Nyt on asiat järjestetty täällä uudessa kodissa niin, että kaikki jyrsijät asuvat omassa huoneessaan, jonne ei ole kissoilla asiaa. Jyrsijähuoneen esittelyä seuraa sitten joku päivä, kun saan kaikki tavarat paikoilleen :)

Julmis ja Veeti

Julmis osaa ottaa rennostikin, tämä tosin ei ole normi nukkuma asento.
Yleensä poika vain lösähtää jonnekin ketarat ojossa :D

Julmiksen oikea luonto, koira saa pitää varansa tai luut katoaa..

Lepää rauhassa Taavi & Love

Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, ei tälläkään kertaa.

Eilen aamulla jouduin hyvästelemään Loven, oman rakkaan beige/white kasvattini kun se löytyi velttona ja henkeä haukkoen. Epäilen sen saaneen jotain henkeensä, mutta kun ensiapukeinot eivät auttaneet oli hyvästien aika. Valitettavasti Lovesta ei tullut napsittua kuvia kuin silloin poikasena vain :(

 Nyt sitten Taavikin matkaa pilvireunalle. Vanhan kissan uudelleen sijoittaminen ei ole yksinkertainen homma. Ihana kissahan Taavi oli, kaunis kuin mikä ja sopuisan luonteinen, mutta valitettavasti se jostain syystä kehitti pahan käytöshäiriön, johon ei apukeinoja löytynyt, joten lopetus oli ainoa kissallekin hyvä vaihtoehto. Nyt Taavi on stressivapaa ja ehkäpä se siellä piklvenreunalla ystävystyy Rääpy-rinsessani kanssa.

Lepää rauhassa Queen, tervetuloa Salme + lyhyt esittely Taavista

Saman päivän iltana (28.3), kun Beibe ja poikaset jouduttiin hätä lopettamaan, jouduin lopetuttamaan myös parhaimman hiireni Bandit Queenin. Queenille kasvoi parissa viikossa todella iso (1/3 hiiren koosta) kasvain. Queen ehti melkein 1 vuoden ja 1 kuukauden ikään, joten normaalin pituisen hiiren elämän se ehti viettää. Queenia tulee kyllä ikävä, se oli oma persoonansa ja niin tavattoman kaunis!

Täsä viimeinen kuva Queenista 2/2014 otettu.

 30.3. laumaamme muutti uusi jäsen, kun ranskanluppa Salama, tuttavien kesken Salme tai Selma (kummin päin se nimi kulloinkin suussa vääntyy) asettui taloksi. Salme on 8.6.2010 syntynyt, joten jo vähän iäkkäämpi matami, ihana ja tempperamenttinen tapaus. Se on nyt alkuun majoittautunut sauna-pesuhuone osastolle ja on jo näyttänyt talon kissoille kuka on pomo ;) Tässä kun pakkaset loppuu ja ilmat paranee, niin Salme pääsee ulos isoon ulkotarhaan kaverin kera. Maltan tuskin odottaa, että pääsen tutustuttamaan Salmen sen tulevalle leikatulle poikakaverilleen. Toivotaan, että kaikki suijuisi hyvin ja puputit hyväksyisivät toisensa.

Salme saapuessaan kotiimme 3/2014.

Niin ja Rääpyn muistokirjoituksen yhteydessä taisin mainita uudesta kissastakin. Tosiaankin kun lauma alkoi näyttää kissojen osalta liian pieneltä, niin laumaamme muutti pian 11 vuotias leikattu valkoinen, pitkäkarvainen kollikissa Taavi. Ihana tapaus, joka on yllättävän kivuttomasti sopeutunut elämäämme.

Taavi on valinnut nukkumapaikakseen askartelukangas laatikon.

Jää hyvästit rakkaimpain, in loving memory of Rääpy

Tammikuulta lähtien mie jo aloin arpoa mitä teen Rääpyn kanssa. Se oli selvästi kipeä ja sen sauraushistoria kun oli niin kirjava, niin oikeastikin miettiin vakavasti onko jatkuvasti eläinlääkärissä ravaaminen ja kipeänä oleminen kissan arvoista elämää. Ja eihän se ole.

Päätöksen seurauksena rakkaista rakkain, ihanaakin ihanempi äkäinen leijonani matkasi parempaan paikkaan 13.2.2014. Rääpy käytiin hautaamassa eläintenhautuumalle, jonne tässä keväämmällä käyn pystyttämässä kunnollisen muistokyltin.

Itseasiassa mie kirjoitan tätä tekstiä 24.2, koska en ole aikaisemmin kyennyt. Meidän talo tuntuu niin tyhjältä, Tiitinen oli ensimmäisen viikon ihan hukassa ja selvästi kaipasi Rääpyä. Veeti oli kuulemma ensimmäisen illan myös ihmetellyt, mutta sen jälkeen kolli on ollut vapautuneempi.

Mä tulen ikuisesti kaipaamaan Rääpyä ja se tulee aina olemaan Harmin kanssa mulle ne the kissat, vaikka mulle tuleekin varmasti vielä olemaan useampikin kissa. Näillä näkymin laumaan muuttaakin parin päivän päästä 10 -vuotias valkoinen leikattu kolli, mutta hänestä lisää myöhemmin.

Sohvi saapui taloon + kuvia joitakin

Eilen 4.1. saapui laumaamme uusi jäsen, kun 5,5 vuotias neitokainen Sohvi, viralliselta nimeltään So What asettui taloksi. Sohvi on eng.crest red kaunokainen, viralliset paperit omaava, mutta näyttelyissä se ei ole käynyt. Se on syntynyt 13.5.2008 ja sen kasvattaja on Juhani Nivala.

Sohvia kokeillaan ensin tohon Icen ja Mummon eläkeläislaumaan, mutta mikäli Ice ei uutta kaveria suvaitse, niin pääsee Sohvi tohon isompaan naaraslaumaan. Pari viikkoa tässä nyt ensin seuraillaan tilannetta, ennen kuin laumaan kokeillaan.

Eilen myös kaverini kävi kuvaamassa eläimiä. Kuvat on siis ottanut Jukka Dahl jdfoto.kuvat.fi

Neiti

Are you talking to me?

Kaunis, kaunis <3

Ice

Ice ja Neiti

<3

Mummosta tuli virallinen jdfoton mainosmarsu

Naatiskelee

So What eli Sohvi on todella kaunis

Ja Sohvin väri on jotain niin ihanaa.

Veeti, sohvan kuningas

Kuvattavana oleminen meinaa väsyttää

Pekoni kulta.

Pekoni <3

"Näistä tiedät olevasi kissanomistaja"

Löysin Katan blogista tälläisen, jonka hän oli löytänyt Iltasanomien sivuilta, joten päätinpäs itsekkin käydä listan läpi samalla tyylillä kuin Kata. Elikkäpästä violetilla pitävät paikkansa, sinisellä eivät pidä paikkansa ja vihreällä ovat siitä välistä.

"1. Tunnet jatkuvasti tarvetta alleviivata, ettet ole viillellyt käsivarsiasi itse."

• Tähän vastaus on sekä että, kuten jo Kata omassaan blogi tekstissä taisi mainita, niin tämä on tainnut joskus mennä pienessä angstissa toisin päin.. Mutta kylläpä nykyään mun käsivarsien naarmut ovat ennemmin marsujen kuin kissojen aihauttamia :D

"2. Jatkuva karvojen nyppiminen vaatteista on sinulle yhtä alitajuntaista kuin hengittäminen."

• Tämän allekirjoitan täysin ja lisään vielä, että vaikka kävisi vaatteet läpi tarraharjalla ennen lähtöä, niin perillä päästyäni huomaan olevani yltäpäältä karvoissa o_O

"3. Et koskaan taittele hyvää pahvilaatikkoa suoraan pahvinkeräykseen."

• Joo. Pahvilaatikot ovat ensin kissojen leluina ja päätyvät sitten marsujen pesäkopeiksi, kun kissat kyllästyvät.

"4. Et enää edes hätkähdä herätessäsi keskellä yötä siihen, että joku nuolee naamaasi."

• Eipä kukaan noista käy nuolemassa mun naamaa, mutta Tiitinen hyvinkin fiksuna herättää mut monena aamuna nyppimällä mun hiuksia mun ohimoilta, olen varmaan kohta kalju.

"5. Olet lopettanut sanomalehtien tilaamisen, koska niiden lukemisesta ei yksinkertaisesti tule mitään."

• Eipä noita kyllä tulis luettua muutenkaan, mutta totta kai tässäkin on oma tutuuden jyvänsä, sillä kun yrittää jotain lukea, niin juuri silloin kissojen pitää saada huomiota. Toinen on, jos tässä läppärillä yritän pakertaa jotain todella tärkeää, niin jokainen on vuorollaan vaatimassa huomiota.

"6. Itse asiassa koko lukemisharrastuksesi on romahtanut. Joskus saatat salaa vilkaista almanakkaa."

• Päin vastoin, mikäs sen kivempaa, kuin käpertyä talvi-iltana viltin alle hyvä kirja kädessä ja kissa sylissä <3

"7. Käsitöiden suhteen olet jo luovuttanut kokonaan."

• Noh en oo koskaan ollut käsityöihminen, mutta kyllä Veeti mielellään mun kanssa puuhailee kun ompelen koneella jotain tai liimailen askarteluja kuumaliimalla.

"8. Olet myös oppinut, ettei tietokoneelle jätetä koskaan auki mitään tärkeää."

• Eh. Pitäis vissiin muistaa tallennella aina välillä ja napata läppärin kansi kii, ku nostaa takapuolensa penkistä, mutta mutta.. Ehkäpä ensi vuonna tämäkin menee alitajuntaan..

"9. Et enää osta lasisia koristeita joulukuuseen. Etkä mitään muutakaan helposti särkyvää mihinkään."

• Lempi koriste-esineet ovat nätisti pakattuina varastoon odottamaan aikaa, jolloin mulla on vitriini, mihin ne laittaa. Joulukuusesta joka vuosi häviää mystisesti jäljettömiin pari palloa, ripustus renksut vain jäävät kielimään sillä ja sillä oksalla sijainneesta koristeesta :D

"10. Sinulle on ihan normaalia, että asunnossasi on hiekkaa pitkin lattioita ympäri vuoden."

• Kovan työn teen ettei ole. Ei sen tarvi olla normaalia!

"11. Jos et vielä ole vaihtanut tapettia puolipaneeliin, harkitset sitä vakavasti."

• Onneks on maalatut seinät ;)

"12. Olet jo hyväksynyt, että leppoisa silittelyhetki saattaa koska tahansa kääntyä rajuksi pahoinpitelyksi."

• Kissan omistajan iloja. Ei ne onneksi enää kovin pahasti yritä käydä kii..

"13. Pelkäät lemmikkisi sairastumista myös siksi, että sitten sitä pitäisi yrittää lääkitä."

• Argh.. matolääkkeet pitäis taas antaa..

"14. Et huolestu, jos lintu lentää vahingossa sisään ikkunasta. Joku muu hoitaa asian kyllä."

• Ei kiitos lintukirppuja mun asuntoon. Onneks ikkunat ja ovet pidetään visusti kii, ettei kissat karkaa, ni ole vaaraa lintujenkaan sisään pääsystä.

"15. Käyt nukkumaan hankalasti tikkusuorana vuoteen laidalle, koska kissa tuhisee niin söpösti keskellä sänkyä."

• Oonkohan mä sydämmetön omistaja, ku kyllä se on mun asunnossa niin, että kissat ja koira saavat väistää mua, jos ovat mun paikalla. Mulla tosin on iso parisänky, että siihen kyllä mahdutaan hyvin.

"16. Suonenvetokaan ei saa sinua nousemaan sohvalta, jos kissaystäväsi on käynyt hurisemaan ihanan lämpöisenä kainaloosi."

• Tähän sama ku edelliseen, kyllä ne saa eläimet väistää..

"17. Hommaat intoa puhkuen kotiisi tällaisen hökötyksen, maksoi mitä maksoi." (kuvassa kiipeilyteline)

• Hyvin hyödyllinen kapine, saa sohva olla rauhassa.

"18. ...vain huomataksesi, että kissasi ei katso siihen päinkään. Sen sijaan tyhjä vessapaperirulla tai pöydälle lojumaan jäänyt mittanauha on parasta maailmassa."

• Mun kissat vissiin on erilaisia, ku kyllä ne on aina olleet hulluina kiipeilytelineisiin.

"19. Saat joka aamu tuntea syyllisyyttä lähtiessäsi töihin. Vetinen katse pysyy mielessäsi pitkälle iltapäivään. Tosiasiassa kissasi ryhtyi heti oven sulkeutumisen jälkeen nuolemaan keskittyneesti takapuoltaan."

• Niillä on seuraa toisistaan, eikä ne itseasiassa taida ees huomata mun lähtöä, vaikka äiti monasti onkin mulle toista väittänyt.

"20. Olet usein väsynyt, koska kissasi tapaa ilmoittaa nälästään siinä neljän aikaan aamuyöllä. Kun olet kompastellut hereille ja täyttänyt oman kotikuninkaallisesi ruokakupin kalleimmalla kissanherkulla, ruokaa käydään vain nuuhkaisemassa."

• Mun kissoilla on jatkuvasti raksuja kupissa, joten erillisiä ruokinta aikoja ei ole ja näin vältyn myös yö herätyksiltä.

"21. Sinulle ei ole homma eikä mikään korjailla tämän tästä pieniä oksennuksia ympäri asuntoasi. Mutta miksi aina matolle?"

• Niinpä!

"22. Saatat itse kutsua murustasi sellaisilla hellittelynimillä kuin "Saatanan kätyri", mutta jos joku muu erehtyy tekemään saman, hän ei ole enää tervetullut kotiisi."

• Joku kyllä kauhistuis ku kuulis, millä nimillä mä nimitän omia eläimiäni :D

"23. Olet täysin tottunut siihen, että sinua tuijotetaan koko ajan."

• Tällä hetkellä itseasiassa kukaan ei katso..

"24. Huomaat aina välillä haaveilevasi siitä, että kunpa voisit itsekin olla kissa. Voisit vain nukkua ja syödä, eikä kukaan vaatisi sinulta mitään. Onko muka olemassa parempaa?"

• Kyllä! Mutta oman elämäni olen kyllä järjestänyt mahdollisimman verkkaiseksi ja ilokseni olen huomannut koirankin sopivan verkkaiseen elämäntyyliimme.

"25. Vaikka katti kaataisi telkkarin, repisi verhot alas ja pudottaisi kukkamaljakon lattialle, sen ei tarvitse kuin katsoa sinua silmiin, kallistaa päätään ja sanoa "mau" ja olet valmis antamaan kaiken anteeksi."

• Jep. Ei niitä voi kuin rakastaa <3

Eli jokaisesta paikkansa pitävästä väitteestä annan itselleni 1p ja jokaisesta sekä että vastauksesta 0,5p. Lopullinen tulos mulla on siis 12,5/25.. Hymm.. Melkein voisi ton perusteella, luulla ettei mulla ole kissoja ollenkaan.. Niin että mitäs noi kolme vipeltäjää sitten oikein on? o_O

Koiruus nimeltään Neiti

Meille muutti perjantaina 16.8 uusi laumanjäsen. 2 vuotias eli heinäkuussa 2011 syntynyt seropi narttu Neiti. Neiti on ihana, kiltti, kaikkia rakastava viisas tyttönen (välillä vähän liiankin viisas, kun ällyyttää mua 6-0).

Neidin isä on labbis ja emä labbis-saku-collie mix, kooltaan Neiti on n. 55cm korkea ja painoa on tällä hetkellä 19kg, paino tosin tule varmaan nousemaan, sillä se on imetyksen jälkeisessä kunnossa, pennut vieroitettu siis vasta hiljattain.

Meillä on Neidin kanssa sujunut yhteiselon alku noususuhdanteisesti kehittyen hihnakäytöksessä ja kotona marsujen huomiotta jättämisessä. Noi kaapissa kuikuttavat eläimet tahtovat olla Neidistä hyvin, hyvin mielenkiintoisia.

Neiti tulee toimeen niin toisten koirien, kuin kissojenkin kanssa. Se myös rakastaa kaikki ihmisiä lapsista vaareihin. Eikös kuulostakin melko täydelliseltä? ;) Kissat eivät vielä oikein tosin ota Neitiä avosylin vastaan. Rääpy komentaa Neitiä, jos tämä meinaa innostua liikaa ja muutenkin Rääpy on Neidin suhteen kaikista rennoin. Veeti taas tahtoo syödä Neidin ruuat ja tyttö kiltisti katsoo vierestä ja odottaa kunnes saan ajettua uppiniskaisen kissan pois Neiti paran ruuan kimpusta. Tiitinen ei oikein vielä osaa luottaa, se on asustanut perjantaista lähtien kirjahyllyn päällä, ikkunalaudalla ja saunassa. Tällä hetkellä Tiitinen kuitenkin yrittää hiippailla keittiöstä tänne olohuoneeseen, vähän otetaan takapakkia välillä, mutta edistytään silti koko ajan :)

Jatkossa saatte siis kuulla myös enemmänkin juttua Neidistä ja kehityksestämme :)

Kattihaaste #21

Päätinpäs itsekkin ottaa ensimmäistä kertaa osaa Kattihaasteeseen, vuorossa on #21 Tottelematon.

Mun kissakolmikko on varmaan kurittomin päällä maan, joten kuvamateriaalia tottelemattomuudesta löytyy vaikka millä mitalla ja valinnan teko osallistumiskuvien suhteen oli vaikeaa. Päädyin kuitenkin kissojeni ehkäpä toiseksi ärsyttävimpään tapaan eli jyrsijöitteni kiusaamiseen ja vanhimpiin todistusaineisto kuviin.

Kuvissa Rääpy kiusaa edesmenneitä hamstereitani elokuussa 2008, onneksi yksikään häkki ei tuolloin tippunut hyllystä alas. Tänä päivänä kiusankohteena onkin sitten Pahis-hiireni (marsut ison kokonsa vuoksi saavat olla suhteellisen rauhassa).

Joulumarsula; Hyvää Joulua

Tässä olisi teille pienoinen joululaulu, sävelmänä toimii yllätys yllätys, Joulumaa, joka on mielestäni kaunein joululaulu ikinä. Tässä teille siis, muutaman kuvan siivittämänä;

Joulumarsula

Hunaja, Mokka ja Mummo.

Joulumarsulaan marsuväki tietä kysyy;

Sinne saattaa eksyä, vaikka paikallansa pysyy.
Katson marsun silmiä ja niiden tuikkinaa
Oulunsalosta etsittävä on mun joulumarsulaa.

Joulumarsula on muutakin kuin Lysti ja Mokka
Joulumarsula on Mummoseni mieletön pokka
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumarsula kun löytyy Oulun vierestä.

Joulumarsulasta kuuluu kaiken laista
Kuinka Gizmo kurisee ja on niin rauhallista
Voi, jos jostain saada voisin vielä sen beigen marsun
Silloin Icekin saisi itsellensä lauman.

Ice ja Gizmo

Joulumarsula on muutakin kuin Teddy ja Hunaja
Joulumarsula on Elsinkin syömis rauha.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumarsula kun löytyy Oulun vierestä.

Joulumarsulasta uskoo moni marsun löytävänsä
Mutta sielläpä asuukin myös kolme kisumisua
Marsua kun rakastaa niin mikään ei riitä
Itseltään on kiellettävä omistajan vain loma.

Hyvää Joulua kaikille!

Veeti

Veeti nauttii kesän 2012 alusta.

Veeti, laumamme kolmas kissa on kastoroitu ja sirutettu kolli poika. Kaamea ilkimys, mutta sitäkin rakkaampi.

Olin tutustunut Veetiin jo sen ollessa noin vuoden ikäinen. Se olisi tullut silloin minulle hoitoon entisen omistajansa jouduttua asunnottomaksi, mutta koska Veeti, sekä myös Tiitiseni olivat molemmat leikkaamattomia, ei yhtälöstä olisi tullut mitään.

Kesäkuussa  2010 Veetin entinen omistaja tuli tulokseen, että kissasta luopuminen olisi sille parasta ja ohi mennen kysyi facebookissa olisinko siitä kiinnostunut tai tietäisinkö ketään joka sen ottaisi. Miettiin suurinpiirtein nanosekunnin, kunnes tuumasin tulevani sen hakemaan ja tuon seurauksena Veeti saapui laumaamme 21.6.2010.

Veeti oli tullessaan jo leikkautettu ja sirutettu, joten se helpotti päätöksen tekoa. Lisäksi kun ukkoseni rakastui Veetiin oikopäätä ja otti pojan omaksi lellikikseen, niin Veetin laumaan tulo oli vain positiivinen asia. Toki aikuisten kissojen toisiinsa totuttaminen ei ollut kivutonta, mutta vaivannäkö kannatti, sillä Tiitinen sai oman murusen ja Rääpy sai enemmän omaa rauhaa.

Veeti osaa olla äärimmäisen rasittava saadessaan riiviökohtauksen ja hyökkiessään tyttöjen kimppuun, saaden kuitenkin niiltä "selkäänsä". Kaiken kaikkiaan yhteiselo soljuu tasaisesti eteen päin ja koska Veeti on kaikkia kohtaan rakastettavan hellyyttävä ei sen riiviökohtauksillekaan voi kuin nauraa.

Tiitinen

Tiitinen keväällä 2012

Voisin jatkaa rakkaitteni esittelyä ja seuraavana vuorossa onkin sitten Tiitinen, kaunis laihialainen tyttö kissa.

Syksyllä 2008 olin jo hetken aikaa miettinyt laittavani Rääpylle kaveriksi toisen kissan ja kaverini kanssa oltiin jo keskusteltu hänen tyttö kissansa luokseni muuttamisesta, kunnes törmäsin Seinäjoen, Törnävän S-marketin ilmoitustaululla ilmoitukseen kotia vailla olevista kissan pennuista, sekä näiden emoista. Parin viikon ajan aina katselin ilmoitusta ennen kuin ottiin ilmoittajan puhelinnumeron ylös ja soittiin.

Sen soiton seurauksena seuraavana sunnuntaina 14.9, kamalassa krapulassa, naapurin pojan kuskaamana menin uutta kissaani hakemaan ilmoittajan kotoa. Kissa itse oli Laihialta kotoisin, ilmoittajan vanhempien maatilalta, jossa kuulemma oli ollut sekä ulko-, että sisäkissana. Kankaisessa kuljetuskassissa, kauimmaisessa kulmassa minua tuijotti silmät pyöreänä pieni, laiha ja todella pelokas musta nuori kissa, 18 viikkoinen Tiitinen.

Emänsä Lunan näköinen tyttö oli todella pelokas, mutta heti se oppi turvautumaan minuun, kun piti pelottavan Rääpyn kanssa metrin päästä toisistaan sähistä. Nopeasti tytöt kuitenkin sopeutuivat toisiinsa ja yhdessä köllöttelivät vaikka välillä Rääpy kaipasikin kovasti omaa rauhaa.

Rääpy ja Tiitinen 9/2008

Tiitinen sterilisoitiin syksyllä 2009, mutta aivan ilman ongelmia se ei sujunut ja leikkaushaava mätäni. Pelkäsin todella kovasti menettävänäi Tiitin, mutta onneksi lääkkeet ja "äidin" hellä hoiva auttoivat. Tuolloin Tiitisestä tuli lopullisesti minun kissani ja ette voi uskoa, kuinka hädissään se on, jos "äiti" on tuntia pidempään poissa kotoa. Tiitin paikka onkin mun vieressä sängyssä ja aamuisin se tukistaa mut hereille, joten pelkoa pitkään nukkumisesta ei ole (ellen sitten halua kaljuuntua).

Nykyään Tiiti on erottamaton leikatun kollin, Veetin kanssa ja ne makoilevatkin hyvin useasti yhdessä jossakin. Toki välillä pitää selvitellä kumpi määrää kaapin paikan, mutta ainakin toistaiseksi Tiiti on ollut hallitseva kuningatar, toisten kissojen enemmän tai vähemmän sen hyväksyen.

Tiitisen erityispiirteiksi voisin luetella koiramaisen tiettyyn ihmiseen (minuun eli "äitiin") kiintymisen lisäksi noutamisen. Tiitinen noutaa pientä punaista leluhiirtä (ja vain ainoastaan punaista, mutta jos punaiset on hukassa, niin pakon edessä myös sininen kelpaa). Mie naureskelenkin aina, että en mie koiraa tarvi, ku Tiiti noutaa, Veeti syö lattialta ruuan tähteet ja Rääpy on mitä mainion vahti.

Rääpy

Rääpy vahtaa marsuja toukokuussa 2012

Nyt seuraa lupaamani Rääpyn esittely. Tuon ihanan, toisinaan ärsyttävän äkäisen, mutta sitäkin suloisemman prinsessan elämän alkutaival on harmaiden pilvien reunustama.

Vuoden 2007 lokakuussa oli lumi satanut maahan jo aikaisin ja pakkanenkin paukkui kohtuullisen kovasti ajankohtaan nähden.


16.10. kun ilta oli vaihtumassa yöksi ja olimme laittamassa nukkumaan havahtui isäni ulkovalon syttymiseen ja outoon ääneen, joka kuului etuoven takaa. Aukaistuaan oven, juoksi hyvin laiha ja kylmettynyt kissa sisälle lämpimään surkeasti naukuen. Keräännyimme koko talon väki ihmettelemään tuota pakkasillan vierasta ja kun talosta ei löytynyt mitään kissalle sopivaa ruokaa, annoimme sille paremman puutteessa leipää, jota kissa söikin todella valtavalla ruokahalulla. Otin kissaparan viereeni lämpimään laittaessani nukkumaan, mutta pian havahduin kissan levottomuuteen. Laitettuamme valot päälle havaitsimme kissan saaneen keskenmenon, pienen nyytin, jota ei vielä kissan pennuksi tunnistanut.

Kun lokakuiselle vieraallemme ei löytynyt omistajaa ja kun sain silloisen vuokraisäntäni suostumaan kissan asunnossani olemiseen, niin leikkautimme Rääpyn ja siitä tuli minun kissani noin vuoden ikäisenä. Alkutaipaleemme ei tosin ollut kovin hohdokas, sillä parannuttuaan kävi ilmi kissan todella äkäinen luonne ja myönnän ajoittain jopa pelänneeni tuota äkäistä ja murhanhimoista kissaa, silti en luovuttanut ja tänä päivänä Rääpy on oma pikkuinen ihana prinsessani, jota vaalin ja rakastan, vaikka sen luonne koetteleekin välillä hermoja.

Rääpy toipuu kodin lämmössä 10/2007

Rääpyn kanssa joudumme valitettavan usein kulkemaan lääkärissä, sillä löytö ajankohdan aikainen kylmettyminen vaikuttaa elämäämme yhä tänäkin päivänä ja Rääpy on todella herkkä saamaan virtsatientulehduksen, minkä lisäksi se kärsii aika-ajoin muistakin tulehduksista, joita hoidamme vuoronperään. Myös sen hämärä menneisyys vaikuttaa sen kykyyn luottaa ihmisiin ja vaikka se onkin kaikkien vieraiden kimpussa, niin harvan syliin se hyppää ja vielä harvemman syliin se laittaa makaamaan ja minunkin syliini se hyppäsi vasta vuoden päästä löytymisestään, eikä se ole edelleenkään mikään sylikissa, vaikka yhteistä taivalta olemmekin kulkeneet jo vuosia.

Toivonkin saavani viettää vielä useita vuosia Rääpyn rinnalla, sillä hän on elämäni valo ja ne hetket, kun Rääpy hyppää syliini ja vaimeasti opettelee kehräämään (se ei kehrää, se tuhisee) antavat niin paljon, ettei sitä voi kuvailla ihmiselle, joka ei ole samanlaista luottamusta saanut kaltoin kohdellulta eläimeltä.