Koiruus nimeltään Neiti

Meille muutti perjantaina 16.8 uusi laumanjäsen. 2 vuotias eli heinäkuussa 2011 syntynyt seropi narttu Neiti. Neiti on ihana, kiltti, kaikkia rakastava viisas tyttönen (välillä vähän liiankin viisas, kun ällyyttää mua 6-0).

Neidin isä on labbis ja emä labbis-saku-collie mix, kooltaan Neiti on n. 55cm korkea ja painoa on tällä hetkellä 19kg, paino tosin tule varmaan nousemaan, sillä se on imetyksen jälkeisessä kunnossa, pennut vieroitettu siis vasta hiljattain.

Meillä on Neidin kanssa sujunut yhteiselon alku noususuhdanteisesti kehittyen hihnakäytöksessä ja kotona marsujen huomiotta jättämisessä. Noi kaapissa kuikuttavat eläimet tahtovat olla Neidistä hyvin, hyvin mielenkiintoisia.

Neiti tulee toimeen niin toisten koirien, kuin kissojenkin kanssa. Se myös rakastaa kaikki ihmisiä lapsista vaareihin. Eikös kuulostakin melko täydelliseltä? ;) Kissat eivät vielä oikein tosin ota Neitiä avosylin vastaan. Rääpy komentaa Neitiä, jos tämä meinaa innostua liikaa ja muutenkin Rääpy on Neidin suhteen kaikista rennoin. Veeti taas tahtoo syödä Neidin ruuat ja tyttö kiltisti katsoo vierestä ja odottaa kunnes saan ajettua uppiniskaisen kissan pois Neiti paran ruuan kimpusta. Tiitinen ei oikein vielä osaa luottaa, se on asustanut perjantaista lähtien kirjahyllyn päällä, ikkunalaudalla ja saunassa. Tällä hetkellä Tiitinen kuitenkin yrittää hiippailla keittiöstä tänne olohuoneeseen, vähän otetaan takapakkia välillä, mutta edistytään silti koko ajan :)

Jatkossa saatte siis kuulla myös enemmänkin juttua Neidistä ja kehityksestämme :)

Tiitinen

Tiitinen keväällä 2012

Voisin jatkaa rakkaitteni esittelyä ja seuraavana vuorossa onkin sitten Tiitinen, kaunis laihialainen tyttö kissa.

Syksyllä 2008 olin jo hetken aikaa miettinyt laittavani Rääpylle kaveriksi toisen kissan ja kaverini kanssa oltiin jo keskusteltu hänen tyttö kissansa luokseni muuttamisesta, kunnes törmäsin Seinäjoen, Törnävän S-marketin ilmoitustaululla ilmoitukseen kotia vailla olevista kissan pennuista, sekä näiden emoista. Parin viikon ajan aina katselin ilmoitusta ennen kuin ottiin ilmoittajan puhelinnumeron ylös ja soittiin.

Sen soiton seurauksena seuraavana sunnuntaina 14.9, kamalassa krapulassa, naapurin pojan kuskaamana menin uutta kissaani hakemaan ilmoittajan kotoa. Kissa itse oli Laihialta kotoisin, ilmoittajan vanhempien maatilalta, jossa kuulemma oli ollut sekä ulko-, että sisäkissana. Kankaisessa kuljetuskassissa, kauimmaisessa kulmassa minua tuijotti silmät pyöreänä pieni, laiha ja todella pelokas musta nuori kissa, 18 viikkoinen Tiitinen.

Emänsä Lunan näköinen tyttö oli todella pelokas, mutta heti se oppi turvautumaan minuun, kun piti pelottavan Rääpyn kanssa metrin päästä toisistaan sähistä. Nopeasti tytöt kuitenkin sopeutuivat toisiinsa ja yhdessä köllöttelivät vaikka välillä Rääpy kaipasikin kovasti omaa rauhaa.

Rääpy ja Tiitinen 9/2008

Tiitinen sterilisoitiin syksyllä 2009, mutta aivan ilman ongelmia se ei sujunut ja leikkaushaava mätäni. Pelkäsin todella kovasti menettävänäi Tiitin, mutta onneksi lääkkeet ja "äidin" hellä hoiva auttoivat. Tuolloin Tiitisestä tuli lopullisesti minun kissani ja ette voi uskoa, kuinka hädissään se on, jos "äiti" on tuntia pidempään poissa kotoa. Tiitin paikka onkin mun vieressä sängyssä ja aamuisin se tukistaa mut hereille, joten pelkoa pitkään nukkumisesta ei ole (ellen sitten halua kaljuuntua).

Nykyään Tiiti on erottamaton leikatun kollin, Veetin kanssa ja ne makoilevatkin hyvin useasti yhdessä jossakin. Toki välillä pitää selvitellä kumpi määrää kaapin paikan, mutta ainakin toistaiseksi Tiiti on ollut hallitseva kuningatar, toisten kissojen enemmän tai vähemmän sen hyväksyen.

Tiitisen erityispiirteiksi voisin luetella koiramaisen tiettyyn ihmiseen (minuun eli "äitiin") kiintymisen lisäksi noutamisen. Tiitinen noutaa pientä punaista leluhiirtä (ja vain ainoastaan punaista, mutta jos punaiset on hukassa, niin pakon edessä myös sininen kelpaa). Mie naureskelenkin aina, että en mie koiraa tarvi, ku Tiiti noutaa, Veeti syö lattialta ruuan tähteet ja Rääpy on mitä mainion vahti.